Kun Hallinto-oikeuskin 27.6.2008 totesi kaupunginvaltuuston 15.1.2007 toimineen väärin päättäessään, ettei erorahoja ryhdytä perimään takaisin, niin kaupunki ei halua tyytyä tähän vaan se on valittanut asiasta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kaupunki siis käy oikeutta siitä, että sen ei tarvitsisi periä omiaan takaisin!
Moni ylivelkaantunut tässä maassa varmaan toivoisi velkojaltaan samanlaista kohtelua. Ja moni varmaan ihmettelee, onko Jyväskylä niin rikas, ettei se tarvitse tuollaisia rahoja palveluidensa järjestämiseen. Kuntalaiset voivat kyllä tuoda esiin runsaasti omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka palvelut eivät pelaa, koska ei ole riittävästi henkilöstö- ym. resurssia. Ja tähän syynä kerrotaan olevan rahapulan.
Kun olen tässä prosessissa ollut yhtenä sen liikkeelle panijana, niin Korkein hallinto-oikeus pyysi minultakin vastinetta kaupungin valitukseen. Ilman sen kummempia lainopillisia avustajia raapustin vastineen, jossa toin esille seuraavanlaisia näkökohtia.
Kaupunki väittää valituksessaan, että kaupungin ja Kettusen välillä on oikeudellisesti pätevä ja sitova sopimus ja että sopimuksen mukaisen suorituksen takaisinperinnälle ei siten ole olemassa oikeudellista perustetta.
Kun edellinen kaupunginhallitus 19.1.2004 oikaisuvaatimusten johdosta tarkisti päätöstään, se pudotti summaa ja Kettusen vaatimuksesta poisti sopimuksesta raukeamisehdon. Muilta osin sopimus pidettiin voimassa. Näin ollen siihen molempien yhteisellä sopimuksella jätettiin kohta, jossa todetaan sopimuksen sitovan molempia osapuolia sen jälkeen, kun kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman. Korkeimman hallinto-oikeuden 6.6.2006 kumottua kaupunginhallituksen päätöksen, ei tehty sopimus tule koskaan saamaan lainvoimaa.
Kaupunki ihmettelee valituksessaan sitä, kuinka Kettusen ja kaupungin olisi sopimusta tehdessään pitänyt tietää, ettei heillä ollut toimivaltaa ko. sopimuksen tekemiseen. Jos tällaista vaihtoehtoa ei tuolloin lainkaan mietitty, voi oikeutetusti kysyä, miten päätöksentekijät ja valmistelevat virkamiehet kantavat vastuunsa puutteellisesti valmistellusta päätöksestä? Herää myös kysymys, miksi sopimukseen otettiin kohta sen lainvoimaisuudesta, jos ei sillä tarkoitettu mitään.
Kuntaliiton asiantuntijalausunnossa todetaan, että Kettusella on pitkäaikainen kokemus kunnan johtavana viranhaltijana ja hänen käyttämänsä lakiasiantuntija on myös hyvin perehtynyt kunnallishallinnon juridiikkaan. Näin ollen heidän on täytynyt osata mieltää, mikä merkitys sopimuksen hyväksymistä koskevan päätöksen lainvoimaisuudella ja sopimukseen nimenomaisesti otetulla ehdolla kunnallishallinnossa on.
Valituksessaan kaupunki korostaa ajan kulumista ja vetoaa siihen, että tehty sopimus on ollut voimassa yli neljä vuotta. Ajatus, että ajan kulumisella voidaan perustella väärien päätösten ja sopimusten voimassaolon oikeutus, on tavallisen kuntalaisen näkökulmasta katsottuna täysin absurdi. Millaiseen yhteiskuntaan me tällaisen ajattelun logiikalla olisimme menossa? Ajan kuluminen on pääosin johtunut siitä, että kaupunki ei ole tyytynyt Hallinto-oikeuden eikä Korkeimman hallinto-oikeuden asiaa koskeviin päätöksiin. Herää kysymys, onko se jopa tarkoituksellisesti vitkutellut ja pelannut aikaa, jotta saatavat vanhenisivat.
On totta, että kaupunki on kaiken aikaa toiminut Korkeimmassa hallinto-oikeudessakin vääriksi todettujen päätösten mukaisesti, mutta se ei oikeuta jatkamaan sellaista toimintaa. Kaupunki ei ole lähtenyt hakemaan siviilioikeuden prosessin kautta maksamismääräystä erorahoille, minkä olisi pitänyt olla johdonmukainen seuraus KHO:n 6.6.2006 päätöksestä. Tällainen itsepäinen niskurointi ei osoita hyvää hallintotapaa eikä - kulttuuria.
Kaupungin valituksessa nousee esiin myös kysymys perintäkuluista ja niiden kohtuuttomuudesta. Ottamatta kantaa mahdollisten kulujen suuruuteen, totean, että laittomien päätösten oikaisemista ei pidä jättää tekemättä sen takia, että se tulisi kalliiksi.
Kaupungin lopuksi esittämä toteamus siitä, että viime kädessä myös Pekka Kettusen maksukyvyllä on perintäasiassa ratkaiseva merkitys, antaa ymmärtää, että laittomasti kaupungin kassasta maksettuja rahoja ei pitäisi ryhtyä perimään pois Kettusen oletetun maksukyvyttömyyden takia. Jos tälle tielle lähdettäisiin, mitä silloin olisi kuntalaisten yhdenvertainen kohtelu, kun kaupungin tavanomainen käytäntö on laittaa perintään maksut jopa toimeentulotuen varassa eläviltä ihmisiltä?
Kiinnitän huomiota myös siihen, että Hallinto-oikeus kumosi kaupunginvaltuuston 15.1.2007 tekemän päätöksen ja kaupunginhallitus päätti valittaa siitä. Hallintosääntöjen mukaan sillä kaiketi on em. päätöksenteko-oikeus. Mutta mikään ei olisi estänyt tuomasta asiaa valtuuston päätettäväksi. Nyt emme tiedä, olisiko valtuusto päättänyt valittaa vai olisiko se muuttanut aiempaa päätöstään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tuotu valtuustolle edes virallisena lista-asiana tiedoksi, jolloin siitä olisi voitu keskustella ja kuulla valtuutettujen kantoja.
Kuriositeettina mainittakoon, että muun asian yhteydessä on tullut ilmi, että johtosäännön mukaan kaupunginhallituksella ei ole oikeutta tehdä vahingonkorvauspäätöksiä kuin 100 000 markkaan (16 819 eur) asti. Kuitenkin sillä mielestään on oikeus tehdä sopimuksia 200 000 euron erokorvauksista, maksaa sellaisia ja olla perimättä niitä, vaikka ne on eri oikeusasteissa todettu laittomasti maksetuiksi!
