Sosiaali- ja terveyspalvelut kattavat ison osan kaupungin budjetista. Ne koskettavat kaupunkilaisia heidän arjessaan kaikkein laajimmin. Niiden hyvä sujuminen tuo säästöjä kuntalaiselle, ja pitkässä juoksussa myös kaupungille. Siksi keskityn puheenvuorossani talousarvioesityksen kohtaan, joka koskee sosiaali- ja terveyspalveluja.
Lähtökohtana soten budjetissa näyttää olevan alibudjetointi. Kerrotaan (s. 81), että talousarviossa on otettu huomioon OSA päivähoidon lisätarpeesta, OSA toimeentulotuen indeksikorotuksesta, OSA siitä ja tästä ja tuosta. Mutta vain osa. Olen sitä mieltä, että meille päättäjille pitää esittää luvut, mitä tarvitaan, jotta KOKO tarve tyydytetään. Vai jättääkö Jyväskylä esim. toimeentulotuen indeksikorotuksesta osan ottamatta käyttöön ja rikkoo lakia tieten tahtoen? Eikö meillä ole jo kylliksi negatiivista imagoa siitä, että ihmiset joutuvat hakemaan oikeuksiaan Hallinto-oikeuden kautta?
Meille kerrotaan, että talousarvio mahdollistaa nykyisen palvelutason vain osittain. Onko nykyinen taso liian hyvä, jotta siitä pitää leikata? Mielestäni meille pitää esittää luvut, jotka tarvitaan, jotta edes nykytaso säilytetään. Me poliitikot petämme itse itseämme, jos hyväksymme esim. sosiaali- ja terveyspalvelujen ylevät tavoitteet laadukkaista peruspalveluista kaikille kuntalaisille, valtakunnallisten laatusuositusten huomioimisen sekä varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn painottamisen näillä rahaesityksillä. JOS raha ei riitä näihin tavoitteisiin, niin sitten niitä pitää muuttaa. Nykysysteemillä me vaadimme mahdottomia työntekijöiltä, joiden pitäisi tehdä entistä laadukkaampaa työtä entistä pienemmillä resursseilla. Sosiaali-ja terveydenhuollon työ on pääsääntöisesti ihmisen työtä ihmiselle, jota ei koneilla korvata. Jatkuvat tehostamisvaatimukset ovat käytännössä hiostamisvaateita, jotka johtavat työntekijöiden uupumiseen ja palvelun laadun heikkenemiseen.
Sosiaali- ja perhepalveluissa ollaan aloittamassa paljon puhuttu lapsiperheiden tilapäinen kotipalvelu viiden työntekijän voimin. Hyvä niin. Mutta ei ole lainkaan järkevää, että nuo vakanssit siirretäänkin vammais-ja vanhuspalveluista, joissa varmasti ei ole yhtään liikaa työntekijöitä, päinvastoin. Tällaista hölmöläisten touhua en voi hyväksyä. Mitä merkitsee käytännössä se, että sosiaali- ja perhepalveluissa jätetään 7 vakanssia täyttämättä (s. 115), kun siellä jo nykyiset resurssit ovat alimitoitetut? Meille päättäjille pitää kertoa, mitä tästä seuraa. Silloin ei valtuutettu voi budjettipäätösten jälkeen vetäytyä vastuusta ja sanoa, ettei tiennyt, mitä hänen päätöksestään seurasi. Nythän tilanne on se, että kukaan ei ota vastuuta vaan palloa heitetään virkamiesten ja päättäjien välillä.
Elokuun valtuustossa käsittelimme selvitystä oppilashuollon resursseista. Lisätarve oli sekä opetuslautakunnassa että sosiaali- ja terveyslautakunnassa todettu huomattavasti suuremmaksi kuin mitä tämä budjettiesitys nyt sisältää – yhden ainoan psykologin! Miten voidaan puhua, että otetaan huomioon valtakunnalliset suositukset, kun näin ei tehdä? Jospa me ihan oikeasti päättäisimme "investoida ihmisiin", emme vain vaalipuheissa vaan myös käytännön teoissa. Voisimmeko tehdä kuten Espoossa, jossa muistaakseni kerralla palkattiin oppilashuoltoon todetun tarpeen mukainen lisähenkilöstö? Jos ei rahaa (muka) muuten ole, niin otetaan velkaa kuten muihinkin investointeihin. Nimenomaan oppilashuoltoon investoimalla me voimme tehdä sitä kuuluisaa ennalta ehkäisevää työtä, joka tuo sitten säästöä myöhemmin.
Myös vanhus-ja vammaispalveluissa on selkeä henkilöstön lisätarve. Ja silti todetaan (s. 107) kuinka henkilöstömenojen vähentäminen edellyttää 10 työntekijän vähentämistä ja kuinka palveluasumisen henkilöstöä ei siten voida lisätä ministeriön laatusuosituksen ja lääninhallituksen velvoitteiden mukaisiksi. Millaisia sanktioita Jyväskylä tarvitsee, jotta se ryhtyy noudattamaan saamiaan velvoitteita? Työntekijöiden vähentäminenhän ei tuo edes säästöjä, koska muutos lisää erikoissairaanhoidon menoja. Hölmöläisten touhua jälleen kerran.
Samaista hölmöläisten touhua on myös työllistämismäärärahojen leikkaaminen (1,6 milj). Perusteena esitetty työllisyystilanteen paraneminen ei tunnu uskottavalta, ja toisekseen Jyväskylällä on ollut kyseenalainen kunnia johtaa työttömyystilastoja suhteessa vertailukaupunkeihin. Jo yksin tämä vaatisi kaupungilta enemmän vastuunottoa työllistämisasioissa. Näiden määrärahojen leikkaaminen johtaa toisaalla toimeentulotuen ja työmarkkinatuen passiivituen kustannusten nousuun, eikä siis tuo säästöjä.
Hammashoidon jo ennestään pitkät jonot tulevat esityksen mukaan kasvamaan. Myös sairaanhoitajan vastaanotolle jonon ennakoidaan kasvavan. Terveyskeskussairaalan uusia hoitopaikkoja ei voida ottaa suunnitellusti käyttöön, mikä lisää jonottamista keskussairaalasta. Kuntalaisten keskinäinen tasa-arvo terveydenhuollossa ei toteudu edes toiminnallisissa tavoitteissa, kun nykyisen kaupungin alueella pääsee kiireettömään hoitoon neljän ja muualla kolmen arkipäivän kuluessa.
On kovin ristiriitaista, kun sosiaali- ja terveyspalveluissa (kohdassa henkilöstö s. 86) todetaan mm. että "palvelutarpeen kasvun vuoksi palkataan eläkkeelle jäävien tai muuten poistuvien tilalle pääsääntöisesti uudet työntekijät", mutta sitten yksityiskohtaisemmassa käsittelyssä kerrotaan, että "vapautuvia vakansseja ei voida täyttää henkilöstömenojen vähennyksen vuoksi ja että sijaistenkin käyttöä on rajoitettava". Mitähän tässä uskoisi? Henkilöstö ainakin pidetään jatkuvasti löysässä hirressä tällaisella toimintapolitiikalla. Viikko sitten apulaiskaupunginjohtaja Utriainen rauhoitteli henkilöstöä toteamalla, että säästöohjelman sijasta pitäisi nyt tehdä päätös palveluihin satsaamisesta, koska se pidemmällä tähtäimellä saa aikaan säästöjä. Tästä olen harvinaisen paljon hänen kanssaan samaa mieltä.
Lopuksi vielä toteamus tuohon mittavaan investointiohjelmaan, josta voi olla todella hyvillään. Yksi sieltä kuitenkin puuttuu ts. kaupungin oma nuorisokoti, jonka taloudellisuudesta on kuluneella valtuustokaudella saatu lukuisa määrä faktoja. Omien laitospaikkojen puutteesta johtuen on jouduttu ostamaan paikkoja ulkoa ja se on tullut todella kalliiksi, kun laitosten hoitopäivähinta on noussut yli 40 % edellisen vuoden vastaavasta. Tässä omaan toimintaan panostaminen olisi todellista säästöä ja siksi esitän, että oma nuorisokoti lisättäisiin investointiohjelmaan.
Tässä kommunistien päällimmäiset viestit kaupunginhallituksen talousarvioseminaariin.
