SOSIAALIPALVELUT JA PUITELAIN TOIMEENPANOSUUNNITELMAT

Laissa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (1§) todetaan, että lain mukaisia järjestelyjä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon:

  1. palvelujen saatavuus, laatu ja rahoitus maan kaikissa osissa
  2. perusoikeudet ja yhdenvertaisuus palvelujen saamisessa
  3. kunnan asukkaiden itsehallinnon toimintaedellytykset
  4. kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet
  5. -6) suomen- ja ruotsinkielisen väestön sekä saamelaisten oikeudet saada palvelua tällä kielellä.

Edellä mainitut ovat ihan hyviä ja kannatettavia asioita, mutta kuka valvoo, että ne otetaan huomioon? Lain tarkoituksena kun sanotaan olevan tuottavuuden parantaminen, kuntien menojen hillintä ja edellytysten luominen kuntien järjestämien palvelujen ohjaukselle. Esimerkiksi lähipalveluja on kunnissa leikattu perustellen toimia nimenomaan menojen hillitsemisellä.

Keinot kuntarakenteen uudistamiseen ovat käytännössä kahtalaiset; joko kuntaliitoksia tai kuntien yhteistoiminta-alueiden muodostamista. Jälkimmäisessä on kaksi vaihtoehtoa:

  1. kunnat voivat sopia, että tehtävät annetaan yhden kunnan hoidettavaksi ja muut ovat palvelun ostajia (ns. isäntäkuntamalli)
  2. perustetaan kuntayhtymä hoitamaan yhteistoiminta-alueen tehtäviä

Lain mukaan perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen tehtävien hoitamisessa pitää olla vähintään 20 000 asukkaan väestöpohja, ammatillisen koulutuksen hoitamisessa väestöpohjavaatimus on 50 000 asukasta. Missään ei ole tarkemmin määritelty, mitä nuo perusterveydenhuoltoon kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät ovat.

Kuntien on 31.8.2007 mennessä annettava selvitys kunnassa toteutettavista toimenpiteistä sekä suunnitelma uudistuksen toimeenpanosta. Toimeenpanosuunnitelmaan tulee sisältyä:

  1. väestö- ja palvelutarveanalyysi kunnassa vuosille 2015 ja 2025
  2. kunnan taloussuunnitelma (jos tilinpäätös alijäämäinen -> erilliset suunnitelmat)
  3. suunnitelma, miten kunta käyttää lain suomia keinoja (liitokset/ yhteistoiminta-alueet)
  4. selvitys palveluverkon kattavuudesta
  5. suunnitelma kunnan keskeisten toimintojen järjestämisestä sekä henkilöstön voimavarojen riittävyydestä ja kehittämisestä

Laki on annettu 9.2.07 ja selvitykset on annettava 31.8.07 mennessä. Selvityksestä ja toimeenpanosuunnitelmasta päättää kunnanvaltuusto, joten ei voi muuta sanoa, kuin että samanlaisella kiireellä lakia pannaan toimeen kuin mitä sitä jo alusta alkaen ajettiin. Väitän, että tällaisella aikataululla virkamiehet eivät ehdi valmistella kunnollisia selvityksiä, eivätkä päättäjät niihin perehtyä. Kunnallinen demokratia on jälleen kerran pelkkä muodollisuus, kun juuri kesän kynnyksellä tuodaan päätettäväksi kuntapalveluiden järjestämiseen hyvin kauaskantoisesti vaikuttavia asioita.

Keski-Suomi/Jyväskylä- esimerkki

Jos eivät kuntalaiset ole perillä, millaisia suunnitelmia on tekeillä, väitän, että moni kunnallinen päättäjäkin on näistä ulkona. Esimerkiksi meillä Jyväskylässä viime valtuustonkokouksen (16.4.) lopuksi hallituksen puheenjohtaja kertoi lyhyesti puitelain tarkoituksesta yleisellä tasolla sekä päätöksenteon aikataulusta. Valtuuston on tarkoitus päättää jo 4.6. kokouksessaan selvityksestä ja toimeenpanosuunnitelmasta – samassa kokouksessa, jossa käsitellään mm. viime vuoden tilinpäätöstä ja vastuuvapauden myöntämistä. Eli on meillä 4.6. käsittelyssä aika painavia asioita Jyväskylässä.

Tosin paikallislehden palstoilta olemme me Jyväskylän valtuutetut kuin myös naapurikuntien päättäjät saaneet lukea aluekehittämisjohtaja Jouni Juutilaisen valmistelemia esityksiä Suur-Jyväskylästä. Hän on virkamiehen roolissa työstänyt Jyväskylän seudun vastausta puitelain haasteisiin. On tässä työssä toki ollut ohjausryhmä koostuen yhdeksän kunnan johtavista luottamus - ja virkamiehistä (yhteensä alle 30 henkeä). Mutta julkisuudessa olleiden tietojen mukaan osa heistäkin luuli aprillipilaksi 1.4. Keskisuomalaisessa julkaistua Juutilaisen haastattelua, jossa hän visioi, että v.2009 Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta, Korpilahti ja Muurame muodostaisivat 135 000 asukkaan kunnan. Lehtijutun mukaan tällainen esitys on tulossa jo kesäkuun valtuustoon päätettäväksemme.

Jyvässeudulla on viimeiset viisi vuotta puuhasteltu ns. verkostokaupunkihankkeen parissa. Sloganina on ollut "Toiminnot edellä, hallinto perässä – palvelut yli kuntarajojen". Hankkeen puuhamiehet ovat ajatelleet, että kun palveluja voidaan antaa yli kuntarajojen, ei niitä rajojakaan enää tarvita ja tämä on helppo tie kuntaliitoksiin. Verkostokaupunkihankkeessa on harrastettu seutu-istumista, tehty lukuisa määrä selvityksiä ja ehdotuksia, mutta harvoissa hankkeissa on päästy käytännön toteutukseen. Mukana olleet virkamiehet ja johtavat poliitikot ovat tuskastuneena todenneet verkostokaupungin tulleen tiensä päähän. He ovat olleet todella mielissään kuntapuitelaista, joka patistaa kuntia konkreettisiin tekoihin.

Vapun jälkeen oli kutsuttu koolle hieman laajempi porukka näistä Jyväskylän seudun kunnista "tulevaisuusfoorumiin". Siellä konsultti totesi näistä verkostokaupunkihankkeista, että ne eivät ole edenneet, koska

  1. niistä ei ole nähty tulevan riittävästi taloudellista hyötyä
  2. on huoli lähipalveluista
  3. pelätään yhteyden muihin palveluihin kunnassa katkeavan

Esimerkiksi pitkään valmisteltu päivähoitohanke kaatui mm., koska kaupunki esitti vaatimuksia tukipalvelujen ostamiseen omilta yhtiöiltään ja muut katsoivat tuottavansa ne itse paljon edullisemmin. Päivähoitohankkeessa oli maalaiskunnan tarkoitus toimia isäntäkuntana. Mutta vaikka kaupunki tätä hanketta ajoi, niin kyllä ainakin lautakuntatason päättäjät pohtivat vakavina, kuinka pystyvät enää vaikuttamaan asioihin jossain toisen kunnan lautakunnan jäsenenä. Uhka demokraattisen päätöksenteon heikkenemisestä oli kouriintuntuva.

Itse näen käytännön ongelmana myös sen, miten toimii vaikkapa sosiaalityön ja päivähoidon yhteys, jos päivähoito on kokonaan toisen kunnan yksikkö.

Verkostokaupunkihanke kuvaa hyvin sitä, mitä meillä on kuntapuitelain seurauksena kunnissa odotettavissa. Ja enää ei ole kyse vapaaehtoisista toimista kuntien kesken.

Seututerveyskeskushanke on myös ollut jo pitkään ennen kuntapuitelakia valmistelussa Jyvässeudulla. Mutta kun kaupunki sai pakit tuossa merkittävässä päivähoitohankkeessa, se on jyrkentänyt kantaansa muissakin hankkeissa. Kaupunki edellyttää mukaan tulolleen isäntäkuntamallia, jossa Jyväskylä on isäntä ja muut ostavat siltä palveluja. Muista kunnista osa on jo ilmoittanut, ettei tule tätä hyväksymään. Ne eivät luonnollisestikaan halua pelkkää maksajan osaa. Muut kunnat pitävät kuntayhtymää mallina, jossa pienetkin voisivat vaikuttaa. Tosin kokemustahan meillä on kuntayhtymistä, jotka elävät omaa elämäänsä, ja joihin kunnat eivät juuri voi vaikuttaa muuta kuin maksamalla kiltisti kasvavat laskut.

Kaupunki perustelee kielteistä kantaansa kuntayhtymämalliin sillä, että "hallintoa ei pidä lisätä".

Onhan se sinänsä ihan hyvä perustelu, mutta kovin ontuva ja läpinäkyvä kertoen kaupungin itsekkyydestä. Tämä on selvästi myös osa kaupungin uutta taktiikkaa suhteessa kuntaliitosten etenemiseen. Kaupunginhallitus nimittäin toteaa kuntaliitosten olevan selkeä vaihtoehto uusien hallinnontasojen perustamisen sijaan.

Jyväskylän kanta siis on; jos ette suostu isäntäkuntamalliin, vaihtoehtona on kuntaliitos!

Toisaalta hallituksen puheenjohtaja (sdp) on julkisuudessa todennut kuinka viime aikoina päätöksenteko on siirtynyt säätiöihin, osakeyhtiöihin ym. ja että on huono juttu, kun tätä on tehty demokratian kustannuksella. Tämä kehitys on kuitenkin ollut ihan ikiomaa Jyväskylän päätöksenteon kehitystä, jossa SKP ainoana on pannut hanttiin. Mitään takeita ei ole, etteikö tällainen kehitys jatkuisi oli mallina kuntaliitos, kuntayhtymä, isäntäkunta tai mikä tahansa.

Koska kuntapuitelaki ei velvoita kilpailuttamiseen ja yksityistämiseen, tulee meidän kommunistien vastustaa kaikkia tällaisia hankkeita. Meidän tulee myös vedota muihin vasemmistopuolueisiin sekä alan ammattijärjestöihin, että hallitusohjelmaan kirjatuille yksityistämis- ja kilpailuttamistavoitteille on pantava hanttiin ja kovasti.

Sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton yhteisissä ohjeissa toimeenpanosuunnitelmien valmistelemiseksi todetaan, että suunnitelmat tehdään kuntien omista lähtökohdista niitä itseä ja yhteistyökumppaneita varten käytännön uudistustyön pohjaksi.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on kuntien laajin toimiala ja sen kustannuskehityksellä on tietysti keskeinen ja kasvava merkitys kuntien talouteen. Suurin osa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen edellyttämistä palvelurakenteen muutoksista koskee nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Sosiaali- ja terveydenhuollolla on välitön vaikutus lähes koko väestön arkipäivän elämään. Lisäksi palvelujärjestelmän muutoksilla on vaikutusta myös sosiaali- ja terveydenhuollon 250 000 työntekijään.

Nuo laissa vaaditut suunnitelmat tulee sosiaali- ja terveydenhuollon osalta laatia vastaamaan lähivuosikymmenten aikana kasvaviin palvelutarpeisiin. Keskeistä on, miten kansalaisten oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin turvataan maan kaikissa osissa.

Kunnat vastaavat palvelujen järjestämisestä, niiden tehtävistä säädetään lailla. Mutta valtion rahoitusosuudesta päätetään valtion budjetin yhteydessä. Ja tässähän se ydinongelma on nyt ja tulevaisuudessa. Vaatimuksemme valtionosuuksien korottamisesta ovat siis edelleen ajankohtaisia. Tämän vaatimusliikkeen laajentaminen eduskunnan oppositioon on myös paikallaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ministeriö on tuottanut tausta-aineistoa muutostyön tueksi ja siinä palvelut on jaettu seuraavasti:

  1. lähipalvelut
  2. seutu/aluepalvelut
  3. laajan väestöpohjan palvelut
  4. valtakunnalliset palvelut

Lähipalveluille asetettavia kriteerejä on n. 5000 asukkaan väestöpohja, 30 min. tavoitettavuusaika, nopean puuttumisen mahdollisuus, matalan kynnyksen ensikontakti, laaja asiakaspohja niin, että kyseessä on useimpien tarvitsema palvelu ja päivittäinen tai jatkuva käyttö. Esimerkkejä lähipalveluista ovat äitiys- ja lastenneuvola, kouluterveydenhuolto, lääkärin ja sairaanhoitajan päiväaikainen vastaanotto, kotisairaanhoito, mielenterveystyön peruspalvelut, toimeentulotuki, perussosiaalityö, päivähoito, pitkäaikainen laitoshoito, asumispalvelut.

Seudullisten ja alueellisten palvelujen kriteerinä on mm. riittävä väestöpohja (20 000 asukasta) ja osaavan henkilöstön määrä, mikä mahdollistaa mm. erikoistumisen (osaaminen, tilat, laitteisto) sekä se, että pääosa väestöstä ei käytä palvelua päivittäin. Esimerkkejä tästä ovat lääkäripäivystys, akuutti vuodeosastohoito, mielenterveystyön erityispalvelut, perheneuvolat, päihdehuollon erityispalvelut, vammaisten erityispalvelut, lastensuojelun ja sosiaalityön erityispalvelut.

Laajan väestöpohjan palvelut ovat käytännössä usein maakunnallisesti keskitettäviä erityisosaamista vaativia palveluja, joissa tuotantovastuu on yhdessä paikassa ja työntekijä matkustaa sinne, missä palveluntarve ilmenee. Esimerkkinä tästä ovat sosiaali- ja kriisipäivystys ja lastensuojelun sijaishuollon palvelut. Toisena esimerkkinä erikoissairaanhoito, jossa vastaavasti potilas matkustaa maakuntakeskuksessa sijaitsevaan sairaalaan saamaan hoitoa, jota perusterveydenhuollossa ei kyetä antamaan (osaaminen, välineet ei riittäviä). Edellytyksenä tässä, että palveluntarve on harvoin.

Laajaa väestöpohjaa edellyttävien tehtävien järjestäminen merkitsee käytännössä uusien kuntayhtymien perustamista. Erikoissairaanhoidon lisäksi nämä kuntayhtymät voivat ottaa hoitaakseen myös muita tehtäviä, esimerkiksi sosiaalihuollon erityispalveluja. Käytännössähän kuntayhtymissä demokratia etääntyy entisestään. Jos perusterveydenhuolto ja siihen kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät annetaan laajan väestöpohjan kuntayhtymän hoidettavaksi, ja siellä vaikkapa Päijät-Hämeen mallin mukaisesti yhtymähallituksen jaostolle, niin kyllä päätöksenteko todellakin kaventuu nykyisestä. Voi myös kysyä, miten asiantuntemus eri asioiden hoitamiseen tuolla huipulla riittää? Etääntyminen ihmisten arjesta on väistämätön tällaisessa mallissa.

Järjestämis- ja rahoitusvastuu säilyy peruskunnilla myös näissä keskitettävissä palveluissa (seudulliset ja maakunnalliset palvelut), vaikka vastuun hoito siirtyy yhteistoiminta-alueen isäntäkunnalle kuntayhtymälle tai vastaavalle.

Vaikka laki ei pakotakaan yksityistämään ja kilpailuttamaan, niin palvelujen tuottamisen periaatteista todetaan, että soveltuvin osin on tarkoitus hyödyntää kilpailua, järjestöjen ja yksityisten palveluja nykyisten palvelurakenteiden ja verkostojen lisäksi. Yhteistoiminta-alueen palvelutuotanto voi olla kunnan, isäntäkunnan tai kuntayhtymän omaa tuotantoa tai palveluja voidaan hankkia muilta palvelun tuottajilta.

Kun kunta- ja palvelurakenneuudistus keskittää palveluita, se vääjäämättä heikentää lähipalveluita. Ministeriön kunnille lähettämässä muistiossa tosin väitetään, että uudistuksen tarkoituksena ei ole lähipalveluiden saatavuuden heikentäminen vaan päinvastoin niiden turvaaminen. Kuntaliitossa kuitenkin myönnetään esimerkiksi, että itsenäisten terveyskeskusten määrä tulee vähenemään neljäsosaan nykyisestä (v.2006 249kpl), joten kovin ristiriitaista on viestintä.

Kun nyt kuntapuitelaki on hyväksytty, olen miettinyt, mitä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta pitäisi käytännössä esittää käsittelyyn tulevassa toimeenpanosuunnitelmassa.

Jyväskylässä on todellakin tarkoitus päättää asiasta jo 4.6. valtuustossa. Ymmärtäisin, että toimeenpanosuunnitelmassa määritellään, mitä asioita hoidetaan lähipalveluina, mitä alueellisina, mikä on hallintomalli, mistä palveluja hankitaan ja kuka niitä tuottaa. Mutta valtuutettuna ja sosiaali- ja terveystoimen työntekijänä en ole saanut minkäänlaista tietoa siitä, mitä on suunnitteilla. Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöskokouksissa asiaa ei ainakaan toistaiseksi ole käsitelty. Eikä tällä menolla ehditä käsitelläkään ennen valtuuston päätöskokousta. Lehtitiedon mukaan sinne valmistellaan esitystä uuden kunnan muodostamisesta vuoden 2009 alusta lähtien, eikä kyseessä ole vain Jyväskylän ja Korpilahden liitos. Mutta, mitä palvelujen järjestämisen osalta tuodaan päätettäväksi, siitä ei kerro edes paikallinen aviisi. Elikä kyllä päättäjiä pyritään taas käyttämään kumileimasimena, joka kiireeseen vedoten painostetaan hyväksymään virkamiesten kaikessa hiljaisuudessa valmistelemat suunnitelmat.

Itse ainakin haluan näin lopuksi palauttaa mieleen nuo konsultin kertomat esteet verkostokaupunkihankkeiden etenemisessä:

  • huoli lähipalveluista
  • epäilys kustannussäästöistä sekä
  • palvelujärjestelmän toimimattomuudesta

Lisäisin tähän vielä demokraattisen päätöksenteon kaventumisen ja käyttäjädemokratian katoamisen. Kuntalaisten kuulemisesta tuskin voidaan suunniteluissa hankkeissa puhuakaan.