Tänä päivänä Suomen kunnissa on käynnissä aikamoinen mylläys. Kuntia velvoitetaan joko yhteistoiminta-alueisiin tai kuntaliitoksiin. Yhteistoiminta-alueet vaikuttavat byrokraattisilta ja epädemokraattisilta – mitä ne varmasti ovatkin – ja niin ainoana vaihtoehtona kunnille esitetään kuntaliitosten tekemistä.
Miksi ne sitten olisivat ainoa vaihtoehto? Miksi väitetään, että nykymeno ei ole mahdollinen?
Siksi tietysti, että kuntien taloudellinen tilanne on niin huono, että tarvitaan uusia ratkaisuja. Mutta, jos ratkaisuksi raha-ongelmiin nähdään kahden köyhän kunnan toisiinsa liittäminen, niin hakoteillä ollaan. Kun kunnille on lisätty uusia tehtäviä ja toisaalta valtio ei osaltaan ole ottanut vastuuta rahoituksesta, niin eivät kuntaliitokset ole mikään ratkaisu.
Kuntaliitosten sijasta kuntien pitäisi ryhtyä kapinaan valtiota vastaan ja vaatia valtionosuuksien palauttamista lamaa edeltävälle tasolle, pääomatulojen saamista kunnallisverotuksen piiriin, josta pitäisi tehdä progressiivinen jne. Keinoja kuntatalouden vahvistamiseen on monia. Valtion ylijäämäinen budjetti on hyvä esimerkki siitä, ettei meillä ole pula rahasta vaan tahdosta sen oikeudenmukaiseen jakamiseen.
Kuntaliitosten perusteluina esitetään mitä hölmöimpiä asioita. Kuntalaisille uskotellaan, että liitoskeisarilla on uudet koreat vaatteet. Kuvitellaan, että kansalaiset eivät näe, kuinka keisari kulkee ilman vaatteita. Tässä muutama esimerkki:
Korpilahtiliitosta perusteltiin mm. sillä, että Jyväskylässä ei ole maata, jota taas Korpilahdella on vaikka kuinka paljon. Lpsikin ymmärtää, ettei kuntaliitosta tarvita, jotta voi ostaa tontin Korpilahdelta ja rakentaa sinne vaikka minkälaisen huvilan, jos halua ja rahaa riittää.
Kaupungin ja maalaiskunnan liitosperusteluna tuodaan esiin kuntien välisen työmatkaliikenteen runsaus; 10 000 maalaiskuntalaista käy työssä kaupungissa. Jos raja kuntien väliltä poistetaan, niin loppuuhan se kuntien välinen pendelöinti, kun kaikki käyvätkin samassa kunnassa töissä. Mutta edelleen yksilö kulkee pisteestä A pisteeseen B, eikä liikenteen määrä yhtään vähene – ja se on mielestäni tässä olennaisin asia.
Kaupungin virkamiesten olen kuullut liitosta perustelevan myös sillä, että varakas keskiluokka eli lapsiperheet muuttavat maalaiskuntaan, kun kaupungilla ei ole tarjota heille omakotitontteja. Haikaillaan siis verotulojen menetystä. Tiedä häntä, ovatko kaikki maalaiskuntaan muuttavat lapsiperheet todella varakasta keskiluokkaa. Mutta ainakin sen myötä maalaiskunnan menot päivähoito- neuvola- ja koulupalveluissa kasvavat ja kaupunki taas vastaavasti säästää niissä.
Kertoipa yksi virkamies veikeän esimerkin siitä, miksi kuntaliitos tarvitaan: Kun joku firma haluaa tulla Jyvässeudulle ja kysyy tonttia ja tiloja Anderssonilta, niin tämä joutuu tarjoamaan ei oota. Hän kun ei voi sanoa, että meillä ei nyt ole tontteja, mutta tuolla Muuramessa olisi. Tämä on sitä kunnallista itsekkyyttä, josta meidän tulisi päästä pois. Tärkeintähän on se, että tällä seudulla voidaan hyvin – ei vain meidän rajojemme sisäpuolella.
Kuntaliitoksia ajavat haluavat muodostaa isompia yksiköitä. Niiden tehokkuudesta ja taloudellisuudesta ei kuitenkaan ole näyttöä – päinvastoin. Hallinnon supistuminen ei tuo mainittavaa säästöä ja toisaalta isoissa organisaatioissa hallinnolla on taipumusta paisua.
Isojen yksiköiden muodostumiseen liittyy myös palvelujen keskittäminen ja se taas merkitsee kuntalaisille lähipalvelujen kaikkoamista, pitkiä etäisyyksiä ja lisääntyviä kustannuksia.
Mutta kuka hyötyy kuntaliitoksista, isommista yksiköistä?
Koska liitoksia ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, niin jonkunhan niistä on hyödyttävä, ei tätä muutoin tehtäisi.
Väitän, että kuntaliitokset luovat otollista maaperää kunnallisten palvelujen yksityistämiselle. Ei yksityisen lääkäriaseman kannata tuottaa pienen kunnan terveyspalveluja, mutta kun väestöpohjaa on kylliksi, alkaa yksityinen palvelu kannattaa esim. kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tällainen suuntaushan meillä on tänä päivänä voimistumassa täällä Jyväskylässä.
Julkisten palvelujen yksityistäminen on kuntarakennemuutoksessa kaiken takana. Mm. kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) on tämän tavoitteen avoimesti myöntänyt. Kumma kyllä, sen ovat yksimielisesti nielleet kaikki puolueet eduskunnassa oikealta vasemmalle.
Kansalaisten kannattaa nyt herkällä korvalla kuunnella virkamiehiä ja poliitikkoja, jotka perustelevat kuntaliitoksen välttämättömyyttä. On syytä kyseenalaistaa perustelut ja katsoa, onko sillä keisarilla niitä vaatteita lainkaan. On tarpeen olla aktiivinen keskustelussa niin mediassa kuin järjestettävissä kuntalaisfoorumeissa.
