Noin ensi lukemalta tämä budjettiesitys vaikuttaa kovin kesyltä. No, selitystä ei tarvitse kaukaa hakea. Rankat palveluverkkoja koskevat leikkauspäätökset tehtiin valtuustokauden alussa ja seuraavat tullaan tekemään vasta uuden kunnan myötä – siis ensi syksyn kunnallisvaalien jälkeen, jotka nekin luonnollisesti ovat yksi syy tämänkaltaiselle budjettiesitykselle.
Mutta rauhassa ei valveutunut kuntalainen saa koskaan maata, niin aktiivisesti jo toimialaryhmissä puidaan kaupungin ja maalaiskunnan päivähoito- koulu- ym. palveluverkkoja ja toimipisteiden runsautta. Monen kynnet syyhyävät päästä niihin käsiksi.
Talouden kasvuvauhti maassamme on jatkunut vahvana ennätyksellisen pitkään. Siitä on saanut siivunsa myös kuntatalous, niin myös Jyväskylä. Niin kunnallisveron, yhteisöveron kuin kiinteistöveron tuoton arvioidaan kasvavan reippaasti. Ei siis ole mitään syytä taloustoimikunnan linjausten mukaisesti vähentää henkilöstöä 10%:lla vaan päinvastoin. Kasvavat palvelutarpeet esim. vanhustenhuollossa vaativat hoitohenkilöstön lisäämistä tuntuvasti enemmän kuin mitä tämä budjettiesitys sisältää. Jos kanteluiden ja lääninhallituksen patistamana tehdään vain se minimi, mihin lääni on velvoittanut, niin tämä kaupunki ei voi imagostaan vanhustenhuollossa ylpeillä.
Sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen henkilöstömäärästä vuosille 2008–2010 on suunnitelma (s. 91), jonka mukaan vain avoterveydenhuollossa on pientä lisäystä. Sen sijaan vanhuspalveluissa ja terveyskeskussairaalassa määrä pysyy samana ja sosiaali - ja perhepalveluissa jopa pienenee, mikä on täysin käsittämätöntä, kun samanaikaisesti tehtävät lisääntyvät. Työ tällä sektorilla on ihmisten työtä ihmisille, jota ei koneilla voi korvata. Eikä nyt jo ylityöllistetyistä työntekijöistä voi imeä enempää ilman että seurauksena ovat kasvavat kustannukset uupumisten muodossa.
Oman toiminnan kehittäminen, työntekijä- ja muihin resursseihin satsaaminen on ainoa keino saada todellista säästöä aikaan. Lastensuojelun sijaishuolto on hyvä huono esimerkki siitä, miten kustannukset karkaavat käsistä kun omaan toimintaan ei panosteta. Kun tarvitaan sijoituspaikkoja, joita itseltä puuttuu, ollaan myyjän armoilla niin hinnan kuin laadunkin suhteen. Eikä kenenkään kannata sinisilmäisenä kuvitella, että lastensuojelun kentällä toimivat osakeyhtiöt eivät pyrkisi voiton tuottamiseen omistajilleen. Mm. tästä syystä oman maakunnallisen lastensuojelulaitoksen saaminen investointihankkeisiin on mitä kiireellisin asia.
Sosiaali- ja perhepalveluita tulee ensi vuonna koskemaan useampikin lakimuutos, joka vaatii lisäresurssointia. En usko, että uuden lastensuojelulain velvoitteita kyetään toteuttamaan 1,5 uuden sosiaalityöntekijän avulla. Laki sosiaalitakuusta edellyttää, että asiakkaan on saatava käyntiaika viikossa sosiaalityöntekijälle tai palveluohjaajalle. Lisäksi toimeentulotukipäätökseen on annettava päätös – kiireellisessä tapauksessa seuraavana päivänä, muussa tapauksessa seitsemän arkipäivän kuluttua. Nykyresursseilla tämä on täysin mahdotonta.
Sosiaalityöntekijälle kuuluu paljon muitakin tehtäviä, esim. tässäkin mainitut sosiaalihuoltolain mukaiset asumispalvelut, nuorten ja pitkäaikaistyöttömien aktivointitoimet yhdessä työvoiman palvelukeskuksen kanssa jne. Käytännössä se, mikä ei muille kuulu, kuuluu sosiaalityöntekijöille. Tämä on tainnut olla lähtökohta myös sinänsä todella hyvän ja kannatettavan asian eli sosiaalisen luototuksen kohdalla, joka suunnitellaan siirrettäväksi työntekijöille kaikkien muiden töiden päälle. Tosin lautakunnan listalla todettiin hienosti, että "sosiaalinen luototus voidaan aloittaa kohdentamalla uudelleen nykyisen henkilöstön työtä". Käytännössä uudelleen kohdentaminen tarkoittaa sitä, että kun joku ottaa homman hoitaakseen, niin hänen tehtävänsä jaetaan muille. No, onhan kai sekin "uudelleen kohdentamista" vaikka yleensä sellainen ymmärretään hieman toisin. Työntekijät haluavat kuitenkin tehdä uudetkin tehtävät kunnolla, eivät kaiken muun ohessa, sinnepäin hutaisten. Siksi sosiaalityön ja palveluohjauksen henkilöstöön tarvitaan lisäsatsauksia.
Työssäni olen viime aikoina törmännyt tilanteisiin, jossa esim. päihdeongelmaiselle ei ole ollut tarvittavaa palvelua saatavilla. Katselin kaupungin strategioita ja niissä puhutaan vain huono-osaisuuden ehkäisystä. No, sosiaalipalveluissa sentään sanotaan, että heikommassa asemassa oleville järjestetään heidän tarvitsemansa tuki. Mutta vaikka olemme monena vuonna asunto-ohjelmaa käsitellessämme puhuneet sekä naisten että huumeongelmaisten tukiasumisen tarpeesta, mitään ei tämäkään budjetti heille tarjoa. Päihdepalvelusäätiö pystyisi antamaan katkaisun lisäksi pidempikestoista kuntouttavaa hoitoa, jota moni tänä päivänä todella tarvitsisi. Mutta kaupungin budjetti ei siihenkään lupaa yhtään nykyistä enempää. Sama koskee korvaus- ja ylläpitohoitoa tarvitsevien tilannetta. Jonosta pääsee hoitoon vasta kun joku poistuu hoidon piiristä. Ongelma on poistettavissa lisäämällä päihdepalveluihin selvää rahaa.
Sosiaali- ja terveystoimen asioista voisin puhua vaikka koko illan. Mutta lopuksi muutama sananen liikunnasta, jota harrastamalla voimme tehdä todella ennalta ehkäisevää työtä.
Asianomainen lautakunta esitti maksujen alentamista 800 000 eurolla. Kaupunginjohtaja viisaudessaan esittää, että kyllä 240 000 euron alennus riittää. Ja samalla hän esittää jo ennestään pienten liikunta-avustusmäärärahojen puolittamista! Monelle lapselle ja nuorelle liikunnan harrastaminen jossain urheiluseurassa voisi olla juuri sitä ennalta ehkäisevää huono-osaisuuden ehkäisyä, jota kaupunkistrategiassakin penätään. Mutta monelle maksut nykyisellään ovat auttamatta liian suuret perheen tiukassa budjetissa.
Tältä osin olemme liikuntalautakunnan esityksen takana vallankin, kun se ei sisältänyt mitään jäähallin yhtiöittämistä, joka tässä tuodaan ihan kuin ohi mennen meille päätettäväksi. Sitä kautta jälleen kerran päätösvalta liukuisi kaupungilta, joka kuitenkin jäisi yhtiön riskien maksajaksi. Siis – EI jäähallin yhtiöittämiselle, EI liikunta-avustusten leikkaamiselle, KYLLÄ lasten ja nuorten liikuntapaikkamaksujen alentamiselle.
Vihon viimeiseksi lopuksi totean, että Korpilahti vilisee tässä kirjassa vähän siellä sun täällä. Esitän, että lopullisessa budjetissa on yhteenveto siitä kaikesta, mitä ensi vuonna Korpilahdelle rahoitamme investointeina, työntekijöiden palkkoina jne. Ja jokaiseen kohtaan maininta, onko em. meno tulevista porkkanarahoista kuitattavaa menoa vai maksammeko sen vain hyvää hyvyyttämme. Esim. kohdassa Kunnallisvaalit (s. 58) todetaan, että menoarviossa on huomioitu Korpilahden liittäminen Jyväskylän kaupunkiin 1.1.09. Maksaako kaupunki myös mahdollisen uuden kunnan kunnallisvaaleista aiheutuvat menot?
