Vuoden 2008 talousarvion lähtökohdat

Kaavoituksessa on asetettu ylimitoitettu tavoite; 200 omakotitonttia/vuosi. Siihen pääsemiseksi tehdään kalliita ja lyhytnäköisiä ratkaisuja mm. täydennysrakentamisessa ja Valkeamäen kaavoituksessa. Tätä on perusteltu sillä, että muuten nuoret perheet muuttavat maalaiskuntaan. No, mitä sitten? Onko kaikkien pakko asua Jyväskylässä? Tai edes Jyvässeudulla. Kyllähän vaikka Uuraisilta tai Toivakasta äkkiä tänne töihin hurauttaa.

Ja toisekseen, jos nyt on Jyväskylän ja maalaiskunnan välillä nytkähtämässä jotain liikkeelle, niin olisiko syytä kaupungin kaavoituksessa hieman höllätä ja odottaa. Josko tästä löytyisi yhteistä kaavoitettavaa sellaisilta alueilta, jotka eivät maasto-olosuhteiltaan ole Valkeamäen tapaan todella suuria kustannuksia aiheuttavia.

Lisäksi Jyväskylän ja Korpilahden kuntaliitosta perusteltiin sillä, että siellä on maata, jota kaupungilta kipeästi puuttuu. Miksi sen kaavoittamistyöhön ei ryhdytä ripeästi? Vai onko sieltäkin mahdollisesti tulossa suuria kustannuksia esim. Iloniemen maa-alueiden puhdistamistarpeiden myötä?

Esitämme reilua pudotusta tuohon omakotitonttien vuosittaiseen luovutusmäärään.

Työllistämismäärärahojen jatkuva leikkaus viime vuosina on ollut selvä virheratkaisu. Kaupungin mahdollisuudet tarjota nuorille kesätöitä ovat olemattomat. Tämän politiikan seurauksena esim. kaupungin uimarannoilla on laiton tilanne; rannat lienevät auki, mutta niillä ei ole lain vaatimia valvojia. Pitääkö tässäkin asiassa kaupunkilaisten hakea oikeutta hallinto-oikeuden kautta kuten mm. vammaisten kuljetuspalvelupäätöksiin piti viime vuonna hakea.

Sosiaaliasiamiehen kertomus viime vuodelta on kovin karua luettavaa tässä suhteessa. Moni asia voitaisiin hoitaa asiakasystävällisemmin, kokonaiskustannuksiltaan edullisemmin ja ilman, että oikeudenmukaisia päätöksiä tarvitsee hakea valittamalla. Näiden asioiden sisällä ja taustalla on monia seikkoja, mutta sosiaaliasiamiehen huomio työntekijöiden kiireestä ja väsymyksestä pitäisi saada hälytyskellot soimaan meillä päättäjillä. Säästövaatimukset, resurssien leikkaamiset, sijaisten käyttökiellot ja toisaalta entistä paremman ja nopeamman palvelun vaatimukset aiheuttavat työntekijöille riittämättömyyden tunnetta, uupumista ja kyynistymistä.

Sosiaaliasiamies kysyy aiheellisesti, onko sosiaalihuollolla kokoisensa osuus kunnallispolitiikassa. Hän tekee myös konkreettisia esityksiä ja ehdottaa mm. sosiaalisen luototuksen käyttöön ottoa. Tätä ehdotusta kannatamme lämpimästi. Luototuksen hoitamiseen tarvitaan kuitenkin riittävä henkilöstö, sitä ei voi lisätä kenenkään työhön nykyisten hommien lisäksi.

Taloustoimikunnan esittämä tavoite henkilöstömäärän vähentämisestä 10%:lla ei mielestämme ole oikea eikä realistinen, jos aiotaan pitää kiinni siitä, että kunta tarjoaa kuntalaisille riittävät ja laadukkaat peruspalvelut. Tästä tavoitteesta ei mielestämme saa lipsua. Raportissa esitetään, että henkilöstösäästöt eivät ole johtaneet ostopalveluiden lisääntymiseen - niiden kasvu on kuitenkin ollut 2 %!

Taloustoimikunnan raportissa (s.13) sanotaan, että ostopalveluihin siirtymisen ei tule perustua henkilöstötavoitteiden toteuttamiseen. Kuitenkin käytännössä juuri näin on ainakin sotepassa tapahtunut; kun henkilöstömäärää ei muuten saada vähennettyä, yksityistetään muutama päiväkoti, vanhusten kotihoito jne. Vakituinen henkilökunta sijoitetaan Jyväskylä-sopimuksen mukaisesti muualle ja määräaikaiset saavat lopputilin. Tilat ja valmiit asiakkaat annetaan yksityiselle, joka lehtitiedon mukaan esim. keskustan kotihoidon tekee 400 000 euroa halvemmalla. Sekä kuntalaisella että minulla päättäjänä pitää olla oikeus tietää, miten tämä hokkuspokkuskonsti tehdään. Kun työ on ihmistyötä, jossa pitää olla riittävä määrä työntekijöitä ja heille pitää maksaa palkka, niin mistä yksityinen – jonka pitää vielä kerätä liikevoittokin – tekee tuon 400 000 euron tuloksen?

Yksityistäminen, ulkoistaminen, ostopalvelut on aiheuttanut polemiikkia pääkaupunkiseudulla, ja Helsingissä ollaan satsaamassa oman toiminnan kehittämiseen. Täällä luottamushenkilöiden keskusteluissa usein moititaan meitä kaupungin työntekijöitä tehottomiksi virkamiehiksi, joita ei kiinnosta palvella asiakasta niin hyvin kuin yksityisen sektorin työntekijää. Tällaiset puheet loukkaavat meitä, koska todellakin haluamme palvella kuntalaisia mahdollisimman hyvin, kun siihen vain annetaan mahdollisuus. Ehdotankin, että Helsingin tavoin käyttäisimme resursseja omien palvelujen lisäämiseen ja kehittämiseen sen sijaan, että ajaudumme monopolien armoille ja kasvavien kustannusten maksumiehiksi.

Vuosi sitten lakkautimme yhden oman lastensuojelulaitoksen. Kuinka paljon ostopalvelut yksityisistä perhekodeista ym. ovat sen myötä kasvaneet, olisi mielenkiintoista tietää. Tiedän kuitenkin, että selvitystä maakunnallisen laitoksen tarpeesta on tehty ja se on ilmeinen. Tarvetta olisi heti vaikka kahdelle laitokselle. Ja sellaisen rakentamiseen on mielestämme ryhdyttävä mitä pikimmin.

Taloustoimikunnan raportissa esitetään vaihtoehtoisia etenemistapoja. Palvelujen ulkoistaminen, ostopalveluiden lisääminen ja palvelujen voimakkaampi keskittäminen eivät saa meidän kannatustamme. Kuntaliitoksissa korostamme vapaaehtoisuutta sekä kuntalaisten kuulemista ja muistutamme, että tutkimukset eivät tue sitä, että kustannukset olisivat suoraan verrannolliset kunnan kokoon nähden. Siinä vaiheessa, kun kunnallisvero on oikeasti progressiivinen, voimme olla sen nostamisen kannalla.

Ja etenkin nyt Paras-hankkeen edetessä haluamme, että kuntien etujärjestön puheenjohtajana kaupunginjohtajamme kuten kaikki kansanedustajavaltuutettumme toimivat sen eteen, että kunta-valtio-rahoitussuhteessa saataisiin kuntien kannalta nykyistä oikeudenmukaisempi tilanne.

SKP:n linja lyhyesti sanottuna; omiin peruspalveluihin ja henkilöstöön satsaaminen on pidemmän päälle paras keino säästää kustannuksissa. Kilpailuttamiset ja ulkoistamiset ovat lyhytnäköistä säästöpolitiikkaa, joka pitkässä juoksussa tulee monin tavoin kalliimmaksi.

Kunta- ja palvelurakennehankkeesta vielä lopuksi; kyse on niin isosta asiasta, että nyt ei ole varaa olla kääntymättä kuntalaisten puoleen. Jos tässäkään asiassa ei kuntalaisten mielipiteestä piitata, niin seuraavissa kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuuden huima lasku on tosiasia. Demokratiassa odottaisin toisenlaista kehitystä.