Paikallinen valtalehti on koko liitosprosessin ajan tuonut voimakkaan yksipuolisesti esiin liitosmyönteisiä kantoja ja näkökulmia palstoillaan. Välillä on tuntunut kuin eläisimme yksipuoluejärjestelmässä, jossa muut mielipiteet on vähintäänkin lakaistu maton alle. Toimittajien kriittisen raikkaita puheenvuoroja liitoskysymyksessä on saanut hakemalla hakea - turhaan.

Maanantai-illan valtuustoissa oli mediaa paikalla runsain mitoin seuraamassa historialliseksi kuvattua päätöksentekoa. Ryhmien puheenvuorot oli toimitettu jo ennakkoon, jotta media saattoi tutustua niihin ennen päätöksentekoa. Mutta liekö toimittajilla valikoiva kuulo tai lukutaito, kun puheiden ja päätöksenteon jälkeen toimittajat itseltäni ensimmäiseksi tivasivat, että miksi äänestin liitosta vastaan. Juurihan olin sitä puheessani perustellut!

Tosin tästä historiallisen tärkeästä ja suuresta asiasta me kaupunginvaltuutetut saimme puhua vain ajallisesti rajattuja puheenvuoroja. Viiden tai kahden minuutin puheenvuorossa ei kauhean paljon ehdi kertoa perusteluja kannalleen. Siksiköhän medialle jäivät perusteluni epäselväksi? Itse kyllä aistin median suhtautumisessa tietynlaista ennakkoasennetta eri mieltä olevia kohtaan.

Toimittajan kysymys "mitä nyt päätöksen jälkeen aion tehdä?" yritti heittää ylleni valittajan kaapua, jota en suostunut vastaanottamaan. Totesin, että päätös on tehty ja nyt eletään sen kanssa sekä tehdään kaikki voitava kuntalaisten palvelujen puolustamiseksi jatkossakin. Lehdessä tämä oli saanut armeijamaisen termin "ruotuun asettumisesta", jota moni on minulle ihmetellyt ymmärtäessään sen tarkoittavan luovuttamista ja sopeutumista.

Voin vakuuttaa, että mihinkään ruotuun en aio asettua. Nyt tässä vasta tarvitaankin kamppailua yhdessä kuntalaisten kanssa demokraattisten oikeuksien ja julkisten palvelujen puolustamiseksi. Uskon, että ainakin maalaiskunnasta löytyy tähän kriitistä vasemmistoa toisin kuin kaupungista, jossa yksi konsensuspolitiikkaan sopeutuja ilmottautui muiden joukkoon.