|
Puheenvuorossaan "Kenen etua tavoitellaan?" Hanna Parkkola toteaa viime vuodet eletyn nousukautta, mutta kuntien olevan silti jatkuvassa lisäsäästöjen tarpeessa. Säynätsalon laboratoriopalvelujen alasajoon viitaten hän lopuksi kysyykin, ajaako kunta omistajiensa etua?
Syyt kuntien taloudellisen tilanteen heikentymiseen eivät ole mitään salatiedettä vaan ihan yksinkertaista faktaa. Valtio on vetäytynyt rahoitusvastuusta niiden palveluiden osalta, jotka käytännössä ovat kuntien järjestämisvastuulla. 90-luvun alussa valtionosuuksia leikattiin laman nimissä, mutta laman mentyä ei valtio ole maksanut velkojaan kunnille. Lisäksi eduskunta on tehnyt veroratkaisuja, jotka ovat heikentäneet kuntien tuloveropohjaa.
Veronkevennykset heikentävät kuntien mahdollisuutta palvelujen tuottamiseen. Tämä on ollut tietoinen poliittinen valinta. Edellisten eduskuntavaalien alla demarit pitivät kuntapalveluja veronkevennyksiä tärkeämpinä. Silti punamultahallitus on toteuttanut kokoomuksen vero-ohjelman. Kunnallisia palveluja on heikennetty ja hyvätuloisten veroja kevennetty. Ylijäämäisestä valtion budjetista olisi ollut varaa maksaa velat kunnille, tahtoa vain puuttui. Ja nyt sitten hetki ennen vaaleja luvataan kunnille ummet ja lammet. Kuka uskoo näitä satuja?
Paras-hanketta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn perustellen, että kuntien taloudellinen tilanne vaatii kuntien yhdistämistä ja palvelujen keskittämistä. Mielestäni osuvampi nimi hankkeelle on KUPRU, sillä kupruahan tässä kuntalaisille ollaan tekemässä.
Kuntien yhteen liittämisen tuoma säästö on ehkä alkuun pientä hallinnon keventämistä, jolla ei kuntien taloutta korjata. Mutta palvelujen keskittämisellä on taipumusta johtaa hallinnon kasvattamiseen, joten tämäkin "säästö" on pitkässä juoksussa kyseenalainen.
Palvelujen keskittäminen merkitsee väistämättä Parkkolan esimerkkinä mainitsemaa lähipalvelujen leikkaamista ja kustannusten siirtymistä palvelun tarvitsijalle mm. kasvavina matka – ja aikakustannuksina. Ne, joilla ei ole rahaa tai muutoin mahdollisuutta kulkemiseen, ovat sitten ilman jopa välttämättömiä palveluja. Kuinka kalliiksi tulee asiakkaalle ja yhteiskunnalle, kun ajoissa ei oteta esim. tarpeellisia laboratoriotutkimuksia? Säästöksi tällaista tuskin kukaan voi väittää.
Säynätsalon laboratoriopalvelut vähennettiin vuoden alusta neljästä yhteen päivään viikossa. Sosiaali- ja terveyslautakunta taipui asukkaiden aktiivisuuden alla lisäämään palvelua yhdellä päivällä. Ja nyt kehutaan palvelun parantumisella – siis kun neljä päivää väheni kahteen päivään. Mitenkähän palvelu oikein parani? Tällaisella taktiikallako ihmiset saadaan hyväksymään palvelujen leikkaukset? Ei kai meitä sentään näin höynäytetä?
Kuntien ja lähiöiden palvelujen leikkaukset eivät ole mitään irrallisia ilmiöitä vaan ne liittyvät saumattomasti kunta-ja palvelurakennehankkeeseen. Viime töikseen eduskunta yksimielisesti hyväksyi kuntapuitelain, jonka mukaan "valtion rahoitusosuudet kunnille eivät muutu". Kun toiset saavat porkkanarahoina enemmän, toisten saamat valtionosuudet vähenevät sen myötä.
SKP:n mielestä kuntien ja palvelujen uudistamisen lähtökohdaksi tulee ottaa asukkaiden tarpeet, lähipalvelujen turvaaminen sekä asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien parantaminen. Näissä vaaleissa on mahdollisuus ottaa kantaa hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen jälkeen suurimmaksi muutokseksi mainittuun kuntarakennehankkeeseen ja estää kuprun toteuttaminen.
Riitta Tynjä (SKP)
Kaupunginvaltuutettu
Jyväskylä |
