Kunnallisten palvelujen kilpailuttaminen ja yksityistäminen on kuin mantra, jota hoetaan ja jonka uskotaan ratkaisevan kuntatalouden ongelmat. Viime aikoina palvelujen yksityistäminen on kasvanut yhä enenevässä määrin sosiaali- ja terveystoimessa.
Kun Jyväskylässä taloustoimikunta asetti vaatimukset henkilöstön supistamisesta 10% :lla, ei sen toteuttamiseksi löydetty monissa toiminnoissa muuta kuin palvelun ulkoistaminen. Kun palvelua ei tuota enää kaupunki, voidaan henkilöstön nuppilukua pienentää. Mutta väheneekö palvelun tuottamisen aiheuttama kustannus? – se onkin jo toinen juttu.
Lain mukaan kunnan ei ole pakko itse tuottaa palveluja, mutta sillä on järjestämisvelvollisuus. Jos kunta päätyy ostamaan palveluja, sen tulee valvoa palvelujen laatua. Tästä aiheutuu kunnalle kustannuksia, jotka tietenkin tulee vyöryttää kilpailutilanteessa laskennallisina yksityisille, jotta voidaan verrata kunnan ja yksityisen kustannuksia rehdisti toisiinsa.
Jokin aika sitten sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Raimo Sopo kehui julkisuudessa (SJKL 19.9.07) kuinka ulkoistamisella on saatu säästöjä aikaan. Esimerkkinä hän kertoi, että keskustan alueen kotihoidon yksityistämisellä on saatu n. puolen miljoonan euron säästöt.
Toivon Raimo Sopon kertovan julkisuudessa, miten tämä temppu tehdään. Moni on laillani ihmetellyt, mistä moinen säästö saadaan aikaiseksi ja onko se todellista säästöä?
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on kyse ihmisten työstä ihmisille. Pääosa kuluista muodostuu palkkakuluista ja tiedämme, että alan palkat eivät ole päätä huimaavia. Jos yksityinen tuottaa keskustan kotihoidon 400 000 euroa halvemmalla kuin kunta, niin onko siellä vielä vähemmän väkeä töissä ja maksaako se vielä pienempiä palkkoja työntekijöilleen? Ja toisaalta, millaista palvelua asiakas saa, minkä verran työntekijällä on aikaa asiakkaalle?
Yksityinen yritys joutuu tekemään tulosta. Työntekijöiden selkänahastako voitto kerätään? Vai maksammeko me veroina nuo voitot yritykselle maksettavien ostopalvelukustannusten kohoamisen muodossa?
Itse olen saanut yhteydenottoja vanhuksilta, jotka ovat olleet huolissaan kunnan työntekijöiden kohtalosta. Moni oli tyytyväinen vanhoihin työntekijöihin, ja muutos on aiheuttanut epävarmuutta. Kun muutos kenelle tahansa on vaikeaa, niin onko sitä pakko ikäihmisille tuottaa?
Palvelujen yksityistäminen toteutetaan usein aloittamalla helpommasta päästä. Esim. keskustan alueen kotihoito on kustannuksiltaan tehokas ja edullinen, koska pienellä alueella asuu paljon vanhuksia. Mutta kaupunki joutuu vastaamaan kotihoidon kustannuksista myös alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkät ja työntekijöiden aikaa menee paikasta toiseen siirtymiseen.
Olin todella yllättynyt tavasta, miten yksityisen annetaan poimia rusinat pullasta. Nimittäin 26.4.07 lautakunnan listalla vastataan jäsenen päivähoitoa koskevaan kysymykseen, että "erityistä hoitoa tarvitsevia lapsia ei sijoiteta yksityisiltä hankittuihin palveluihin". Itse kukin meistä ymmärtää, että sellaisiin lapsiryhmiin tarvitaan enemmän henkilökuntaa, mikä taas kasvattaa kustannuksia. Näin kunta omillaan toimenpiteillään tekee kunnallisen päivähoidon yksityistä kalliimmaksi.
