Kotihoidon tarve tulee väestön ikääntyessä vääjäämättä kasvamaan. Tarvitaan erilaisia toimia kotihoidon kehittämiseksi, mutta tarvitaan myös lisää työntekijöitä. Palvelu on ihmisen työtä ihmiselle, jota toivottavasti koskaan koneet eivät korvaa. Erilaiset tekniset ratkaisut sen sijaan ovat tervetulleita keventämään työn fyysistä rasittavuutta. Ja tällaisia tulee ottaa käyttöön myös kunnallisessa kotihoidossa.
Kotihoitoa toteutetaan ainakin toistaiseksi alueellisena lähipalveluna ja vanhuspalveluissa on käytössä omahoitajajärjestelmä. Sen sijaan kotihoidon tukipalveluista esim. päiväkeskustoimintaa on alueilta lakkautettu ja keskitetty isompiin yksiköihin, joihin päästäkseen vanhukset tarvitsevat kuljetuspalvelua ja joutuvat maksamaan siitä erikseen. Vuorotyön, lomien ym. takia omahoitajajärjestelmästä huolimatta työntekijät vääjäämättä vaihtuvat jossain määrin.
Mutta myös nykyinen järjestelmä, jossa työ on pilkottu osiin ja rajattu tarkkaan, mitä kukin saa tehdä, aiheuttaa sitä, että vanhuksen luona voi päivän aikaan käydä vaikka kuinka monta auttajaa. Resurssipulaan vedoten kunnallisen kotihoidon työntekijä ei saa tehdä vanhuksen luona paljon mitään. Hän joutuu vain esittelemään yksityisten palveluntuottajien yhteystietoja, mistä voi tilata sitä ja sitä palvelua erikseen maksua vastaan. Ei ihme, jos jonkin yksityisen tarjotessa kokonaisvaltaista palvelua, vanhus on tyytyväisempi siihen kuin kunnalliseen kotipalveluun, joka vanhuksen mielestä ei tee yhtään mitään, kun ei siivota, käy kaupassa, tehdä ruokaa jne.
Tällaisilla työntekijästä riippumattomilla ohjeistuksilla ollaan ajamassa alas kunnan omaa kotihoitoa. Ihan tarkoituksellisesti.
Tässä selvityksessä ei tullut esiin tänä keväänä paljon puhuttanut kotisairaanhoidon tilapäismaksun muuttaminen kuukausimaksuksi, mikä käytännössä myös osaltaan ohjaa palvelun tarvitsijoita yksityisen palvelun piiriin. Nämä ovat tietoisia valintoja ja linjauksia, joita täällä kuntatasolla harjoitetaan ja joista porvarihallitus on kovasti mielissään.
Tässä aloitteessa nostetaan esiin myös työkierto. Selvityksessä kerrotaan meille, että se on osa täydennyskoulutusta, johon kaikki osallistuvat. Se on siis kaikille pakollinen. Minulla on ollut tähän asti käsitys, että kaupungilla työkierto on työntekijän vapaaehtoisuuteen perustuva mahdollisuus kokeilla jotain muuta työtä, johon hänen koulutuksellaan on mahdollisuus siirtyä. Jos Säynätsalon alueella työskentelevä kotisairaanhoitaja siirtyy tekemään samaa työtä Huhtasuolle, eihän sellainen ole työkiertoa. Tällaisilla toimilla vain rikotaan hyvin toimivia työyhteisöjä ja asiakassuhteita. Ei kai sellainen ole tarkoitus?
Koska asiakkaat nimenomaan toivovat, että työntekijät eivät vaihtuisi niin paljon, niin miksi työkierrolla sellaista tarkoituksellisesti aiheutettaisiin? Myös työntekijöiden työssä jaksamisen kannalta on tärkeää, että olosuhteet eivät muuttuisi enempää kuin on pakko.
Kaupunginvaltuutettu Riitta Tynjä/SKP
