Jyväskylän kaupungin sosiaali-ja terveyslautakunnassa käsiteltiin 25.1.07 kuntalaisaloitetta, joka koski toimeentulotuessa hyväksyttäviä asumiskuluja. Aloitteentekijä esitti nykyisten enimmäisrajojen nostamista sekä sellaisten toimeentulotukiasiakkaiden määrän selvittämistä, joiden todelliset vuokrakulut ylittävät toimeentulotuessa hyväksyttävät enimmäisrajat.

Virkamies oli selvitellyt vuokra-asuntojen määriä, neliövuokria ja Kelan asumistukikriteerien mukaisia kohtuullisia neliömääriä ja totesi ohjeiden mukaisten asumismenojen riittävän kattamaan vuokrakulut Jyväskylän kaupungin alueella. Lautakunta oli samaa mieltä.

Kuitenkin tiedetään, että Jyväskylässä on paljon yhden hengen talouksia (v.-04 45.4%) ja pienistä asunnoista on pula. On lottovoitto, jos yksin asuva onnistuu saamaan 30 neliön asunnon, jossa on virkamiehen laskeman keskivuokran mukainen kuukausivuokra 263.10 euroa/kk. Lautakunnalle kerrotaan keskivuokran olevan 8.77 euroa/neliö, kun taas valtuutetuille jaetussa vuoden 2007 budjettikirjassa neliövuokra huitelee pääkaupunkiseudun tasossa yli 9 euroa/neliö. Ja kyse on todellakin keskivuokrasta, mikä käytännössä merkitsee sitä, että kun yksi onnistuu saamaan halvan vuokra-asunnon, toinen joutuu pulittamaan kohtuuttomia summia asumisestaan.

Budjettikirjasta löytyy myös tietoa siitä kuinka Jyväskylä pärjää kymmenen suurimman kaupungin joukossa: keskimääräiset tulot ovat meillä pienimmät ja työttömyysaste suurin. Köyhiä siis löytyy -  näin myös toimeentulotuen tarvetta. 

Kun toimeentulotukiasiakas ei onnistu saamaan asuntoa, jossa olisi niin Kelan asumistukikriteerien kuin sosialitoimiston toimeentulotukikriteerien mukainen  vuokra, tästä seuraa, että hän joutuu vuokransa maksamiseen käyttämään muuhun elämiseen tarkoitettua tukea. Ja sen määrä ei totta totisesti päätä huimaa! Mutta sitä eivät tunnu päättäjät ymmärtävän. Haluavatko edes?

Virkamies kertoi lautakunnalle, että toistaiseksi ei ole käytettävissä tietoja siitä, kuinka isolla osalla toimeentulotukiasiakkaista vuokra ylittää hyväksyttävän ylärajan. Mitenkään perustelematta sosiaali-ja terveysjohtaja esitti lautakunnalle, että ehdotettua selvitystä ei tehdä. Ja numeroin 8- 5 päätettiin, ettei sellaista tietoa tarvita!

Lautakunnan pöytäkirjasta selviää, kuka äänesti mitenkin. Sieltä selviää mm., että lautakunnan jäsen ja valtuutettu, joka taannoin paikallislehden haastattelussa kertoi edustavansa köyhiä kaupunkilaisia, oli selvityksen tekemistä vastaan. Tämä samainen päättäjä oli viime valtuustossa sitä mieltä, että Kettusen erorahoja ei pidä ryhtyä perimään takaisin.

Tein mielenkiintoisen havainnon; kaikki lautakunnassa selvityksen tekemistä vastustaneet valtuutetut olivat sitä mieltä, että kaupungin kassaan ei tarvita sieltä ilman lainvoimaista päätöstä maksettua 200 000 euroa. Mitä tämä kertoo päättäjistämme?

Työssäni törmään jatkuvasti tilanteisiin, joissa ihmisten arjen vaikeudet vaatisivat yhteiskunnan taholta nykyistä paljon tuntuvampaa vastaantuloa. Mutta tuntuu kuin valtaosa päättäjistä ei edes usko, millaista köyhän elämä on.  Eikä se heitä näytä kiinnostavankaan.

Samanlaisia kokemuksia kuulin lukuisia tänään iltapäivällä Huhtasuon kylätoimistossa pidetyssä keskustelutilaisuudessa, jonka teemana oli "Riittävä perusturva kaikille". SKP:n esitys 800 euron perusturvasta viritti vilkasta keskustelua ja kysymyksiä sateli jo ennen kuin olin saanut puheenvuoroni loppuun. Aihe oli ihmisiä konkreettisesti koskettava ja heillä oli siihen omakohtaista kommentoitavaa.

Niistä epäkohdista ja vääryyksistä, joita moni oli joutunut kohtaamaan, tuli ensin surullinen ja voimaton olo. Moni oli kokenut piittaamatonta suhtautumista hakiessaan oikeutta asialleen. Mutta sitten minusta alkoi tuntua, että eihän tällaista voi hyväksyä, ei köyhiä ihmisiä saa kohdella miten vaan, kaikkia tulee kunnioittaa ja kohdella tasavertaisesti. Ei pidä alistua vaan taistella niin kauan, että oikeus toteutuu.

Meitä taistelijoita tarvitaan. Tule Sinäkin mukaan!