Vaalikeskustelussa pääpaino opiskelijoiden asioissa on ollut opintotuen jälkeenjääneisyydessä. Hyvä niin, koska ongelma on kouriintuntuva. Kaikki kilvan lupaavat nostaa opintotukea - tosin hieman eri painotuksin. Jos lupaukset pidettäisiin myös vaalien jälkeen, opiskelijat voisivat olla ylen tyytyväisiä.

Mutta ettei vain kävisi kuten viime vaaleissa; luvataan veronkevennysten sijasta satsata julkisiin palveluihin ja tehdään juuri päinvastoin. Tai luvataan eläkkeeseen 300 euron korotus ja puoli vuotta ennen seuraavia vaaleja eläkeläiset saavat 5 euron korotuksen!

Koulutuspolitiikasta sen sijaan ei juurikaan olla keskusteltu. Vasemmistoliitto toi jokin aika sitten julkisuuteen oman ohjelmansa painottaen siinä ns. nuorisokoulua. Lukiolaisten liiton taholta onkin kyselty ehdokkaiden kantoja lukion ja ammatillisen koulutuksen yhdistämiseen ja pyydetty julkisuudessa kertomaan mielipiteitä asiasta.

Mielestäni sekä lukiolla että ammatillisella koulutuksella on oma, tärkeä paikkansa koulujärjestelmässämme. Niiden yhdistämistä en pidä järkevänä, sen sijaan lähentymistä en pitäisi pahana. Kaksoistutkinnon suorittamismahdollisuutta pitäisi markkinoida enemmän. Tiedän monia nuoria, jotka harmittelevat, kun ei lukion yhteydessä tullut hankkittua ammattia. Ja toisaalta monessa ammatissa tarvitaan nyt ja etenkin tulevaisuudessa paljon sellaisia tietoja ja taitoja, joita nyt opiskellaan vain lukiossa. Jos nuori huomaa "valinneensa väärin" ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä, pitäisi siirtymisen koulumuodosta toiseen olla helpompaa ja joustavampaa. Koulutuksessa ei ylipäätään saisi olla "pussinperiä" niin, että jonkin valinnan tekeminen estää jatkovalintoja totaalisesti.

Resursseja niin opetukseen kuin opinto-ohjaukseen, oppilashuoltoon ym. pitäisi huomattavasti lisätä. Nyt jo kovin nuorena joutuu tekemään valintoja, jotka edellyttävät  sen tietämistä "mikä minusta tulee isona". Näiden asioiden pohtimiseen tarvitaan kodin lisäksi tukea myös koulun taholta. Monihan menee lukioon miettimään, mihin ammattiin hakeutuisi ja meneekin sitten lukion jälkeen ammatilliseen koulutukseen. Tämä ei kuulosta kovin järkevältä.

Eniten olen itse huolissani siitä ryhmästä, joka ei peruskoulun jälkeen hakeudu mihinkään jatko-opintoihin tai joka keskeyttää jatko-opinnot jo ensimmäisenä syksynä. Vaikka ryhmä ei ole suuri, on tämän ongelman pohtimiseen syytä käyttää aikaa ja ruutia. Oppisopimuskoulutuksen hokeminen ei riitä, etenkin kun oppisopimuspaikat menevät pääsääntöisesti aikuisille ammatinvaihtajille. Ja oppisopimuskoulutuskin sisältää teoriaa ja pulpettisulkeisia, joihin kaikki eivät taivu. Opetustavan - ja sisällön pitäisi taipua yksilön tarpeiden ja kykyjen mukaan.