Kun jätin kunnallisvalituksen valtuuston päätöksestä, jonka mukaan Jyväskylän kaupunki ei ryhdy perimään Pekka Kettuselle maksettuja erorahoja takaisin, moitittiin minua maakunnan ykköslehteä myöten. Pääkirjoituksessa todistettiin kuinka eroraha ei kuntalaista kohden ole kuin muutama hassu ropo - annettas nyt niiden olla!
Kun erorahaprosessi on kestänyt vuosia, luodaan kuva, että se on maksanut maltaita ja että minä olen valittamisellani tuhlannut yhteiskunnan rahoja ja hakenut vain omaa etuani. Sitä tosin kukaan ei ole yksilöinyt, mitä etua olen tästä henkilökohtaisesti saanut.
Jäin miettimään, mikä tässä prosessissa maksaa ja mitä. Vaikka valituksen jättämisestä lopulliseen päätökseen on parhaimmillaan kestänyt 1,5 - 2 vuotta, on ymmärtääkseni ison osan ajasta paperit vain maanneet jonossa odottamassa käsittelyä. Tuskin se kellekään mitään maksaa? Kun paperit kirjataan saapuneeksi, siihen menee hetki jonkun työaikaa. Samoin tietysti silloin, kun asiakirjoihin paneudutaan ja pyydetään vastineita sekä pohditaan päätöstä. Näille asioille varmaan on valtionhallinnossa laskettunakin hinta.
Mutta tarkoittavatko kustannuksilla moittijat, että yhteiskunnassamme ei saa hakea oikeutta väärinä pitämiinsä päätöksiin, koska se maksaa? Tämän logiikan mukaanhan ei saisi ylipäätään käyttää julkisia palveluja, koska ne vievät yhteiskunnan varoja.
Koko prosessin ajan olen tehnyt kaiken työn itse. Kettusella oli kallis asianajaja, ja itselläni oli koko ajan riski joutua maksamaan hänen kulunsa. Pienipalkkaisena sosiaalityöntekijänä tällaista riskiä ei huvikseen ota. Viime prosesseissa myös kaupunki heittäytyi röyhkeäksi vaatien minulta 2 x 500 euron kuluja. Kaupungin vastineet ja valitukset on kaupungin lakimies tehnyt virkatöinään, joten tuntui kiusanteolta vaatia niistä minulta vielä maksuakin. Oikeus kuitenkin hylkäsi kaupungin korvausvaatimukset todeten minun vaatimukseni oikeutetuiksi.
Oikeuden päätöksellä on kuitenkin lopullisesti todettu, että sopimus, jolla rahat maksettiin, ei koskaan saa lainvoimaa. Myös Kettunen ja hänen asianajajansa tiesivät, mitä lainvoimaisuusklausuuli merkitsee. En ymmärrä, miksi valtuusto, jonka tulisi huolehtia kunnan edusta, päätti, että rahoja ei ryhdytä perimään takaisin. Onko Jyväskylän kaupunki niin rikas, että 200 000 euroa ei sille merkitse mitään? Kukaan ei ole kysynyt sen perään, mitä korot tekevät em. summasta, joka maksettiin 30.4.2004.
Viime päivinä olemme saaneet lehdistä lukea kuinka Kela perii opiskelijoilta "liikaa" maksettua opintotukea. Näin Kela tekee muidenkin etuuksien kohdalla, ei se paljon kysele maksuhalukkuutta. Poikkeustapauksissa tosin Kela saattaa asiakkaan heikon taloudellisen tilanteen perusteella antaa osan velasta anteeksi. Näinköhän Jyväskyläkin?
