Tuossa 18.2. kirjoituksen kommentissa kyseltiin kantaani kuntaliitoksiin ja kuntarakennemuutoksiin. Lyhyehkö vastaukseni on sieltä luettavissa. Mutta aihe on niin laaja, että tekee mieli jatkaa.

Nimittäin kovin vähän on julkisuudessa kerrottu siitä, kuinka eduskunta 17.1. YKSIMIELISESTI hyväksyi kuntapuitelain. Lain valmisteluvaiheessa opposition taholta esitettiin kuntien rahoituksen vahvistamista, mutta lopullisessa käsittelyssä ei uskallettu esittää kuin ponsi siitä, että valtionosuuksien maksamisjärjestelmä säilytettäisiin ennallaan. Mitään lisää rahaa ei enää vaadittu. Kilttejä ja kuuliaisia pitää olla - etenkin näin vaalien alla -  niin suuri hinku hallitukseen on kaikilla!

Puitelaki ei tuo korjausta kuntien rahapulaan, jonka keskeisiä syitä ovat valtionosuuksien leikkaaminen ja pääomatulojen kunnallinen verovapaus.

Julkisuudessa ei ole juurikaan tuotu esiin sitä, että lain mukaan "valtion rahoitusosuudet kunnille eivät muutu". Tämä merkitsee sitä, että valtio jäädyttää rahoitusosuutensa nykytasolle eli noin neljännekseen kun se vielä 90-luvun alussa oli miltei 40%.

Kun nyt kuntia porkkanarahojen turvin houkutellaan yhdistymään, merkitsee tämä käytännössä, että mitä enemmän valtion budjettiraamissa kunnille varatuista rahoista menee yhdistysmisavustuksiin, sitä vähemmän jää rahaa muihin kuntien valtionosuuksiin. Kokonaispotti kunnille ei kasva. Siis; otetaan yhdestä päästä ja leikataan toisesta. Kenenkäs hommia tämä muistuttaa?

Suurten eduskuntapuolueiden lupaukset lisärahasta kunnille ovat tuulesta temmattuja, kun ne reilu kuukausi sitten olivat ajamassa läpi lain, joka merkitsee kunnille jotain ihan muuta. Teot ja puheet ovat jälleen kerran suuressa ristiriidassa keskenään.