Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat
Kunta- ja palvelurakennehankkeen on sanottu olevan suurin muutos sitten hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen. Siinä on kyse toisaalta kuntarakenteista ja toisaalta palvelurakenteista, joihin molempiin ajetaan mittavia muutoksia. Edellinen eduskunta hyväksyi kuntapuitelain yksimielisesti. Lain mukaan kunta-valtiorahoitussuhde ei muutu. Kun valtion rahoituspotti kunnille pysyy samana, se merkitsee käytännössä, että ne jotka nopeasti tekevät monen kunnan välisiä liitoksia, saavat paljon rahaa. Muutoin valtion kunnille maksettavat rahat pienevät samassa suhteessa.
Tämä on saanut monet kunnat tekemään pikaratkaisuja miettimättä sen kummemmin, mitä sen jälkeen, kun tuo kertasuoritus on tullut. Onhan elämää senkin jälkeen.
Liiteaineistossa kerrotaan, että puitelain keskeinen tavoite on turvata kuntien rahoituspohja suhteessa palvelutarpeen muutokseen. Ratkaisua tähän haetaan kuntien lukumäärää vähentämällä. Jos kahdessa kunnassa asuu kummassakin 50 000 asukasta, siis yhteensä 100 000, niin kunnat yhdistämällä meillä on edelleen tuo 100 000 ihmistä, jotka tarvitsevat palveluja. Hallinnon vähentäminen ei tuo olennaisia säästöjä. Suurin osa kuntien menoista on sosiaali- terveys - ja opetustoimen henkilöstömenoja. Jos säästöjä halutaan saada aikaan, on henkilöstöä vähennettävä - siis leikattava lähipalveluista, pidennettävä jonoja, suurennettava lapsiryhmiä jne. – siis heikennettävä kuntalaisten tarvitsemia palveluja.
Onko kuntien vähentämisen tavoitteena sittenkin jokin muu kuin kuntien talouden tervehdyttäminen?
80-luvun alussa tehtiin suuri kuntien itsenäisyyttä korostava valtionosuusmuutos, jossa kunnat saivat itse päättää, mihin ne valtiolta saamansa rahat käyttävät. Samassa yhteydessä tehtiin monessa kunnassa isoja muutoksia myös luottamuselimiin; siirrettiin päätösvaltaa luottamusmiehiltä virkamiehille sekä vähennettiin ja yhdisteltiin lautakuntia. Tämän seurauksena kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevien kuntalaisten lukumäärä putosi huikeasti. Sen myötä ihmisten vaikutusmahdollisuudet ovat heikentyneet ja kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen samaten. Edustuksellisen demokratian on käynyt kehnosti.
Kuntaliitosten myötä tällainen kehitys tulee kasvamaan; virkamiehet ja yksi mammuttilautakunta hoitavat esim. koko Jyvässeudun sosiaali- ja terveyspalveluja.
Mielestämme lähtökohtana pitää olla, että päättäjät (ja miksei myös virkamiehet) ovat lähellä palvelun tarvitsijoita, tuntevat alueen ja sen asukkaat ja heidän tarpeensa ja että myös päätöksenteko olla lähellä asukkaita. Muutoin olemme demokratian sijasta kohta pienen eliitin diktatuurissa.
Asiakohdassa 80 otsikkona on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen mukaisen toimeenpanosuunnitelman hyväksyminen. Liitteessä kerrotaan, mitä kaikkia asioita tähän toimeenpanosuunnitelmaan tulee sisältyä. Nyt meille esitellään vain kohtaa 3. – siis suunnitelmaa siitä, miten kunta aikoo käyttää lain suomia keinoja; liitoksia, yhteistoiminta-alueita jne. Asian käsittely julkisuudessa on kilpistynyt oikeastaan pelkkään kuntaliitoskeskusteluun. Paljon muusta ei puhuttu 31.5. kuntalaisfoorumissakaan, johon osallistui todella vähän väkeä. Tilaisuus olisi voitu tehdä kuntalaisille houkuttelevammaksi avaamalla julkisuudessa koko hankkeen sisältöä käytännönläheisemmin. Oliko todella halu kuulla kuntalaisia? Vai oliko jälleen kerran kyse, että kuntalain mukainen tiedotusvelvollisuus täytettiin?
Kun puitelain mukaisessa toimeenpanosuunnitelmassa pitää esittää selvitys palveluverkon kattavuudesta sekä suunnitelma toimintojen järjestämisestä sekä henkilöstön voimavarojen riittävyydestä ja kehittämisestä, tätä ei saa tehdä niin, että joku virkamies täyttää lomakkeen 31.8.mennessä. Näistä asioista tulee järjestää teemakohtaisia tilaisuuksia kuntalaisille, jotka kyllin näyttävästi informoidaan. Tämä tulee tapahtua hyvissä ajoin ennen elokuun valtuustoa. Elokuun valtuustoon päätettäväksi tuleva esitys on oltava hyvissä ajoin valtuutettujen luettavissa.
Asiakohdan liitteessä "yhteenveto ja johtopäätökset" on kuusi kohtaa, joista etenkin kohdat 4. ja 5. haluan nostaa esiin. Kunnallisten peruspalvelujen tuottaminen säätiöiden kautta on demokratian kannalta todella huono tapa hoitaa palveluja. Kuinka hyvin esim. sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen on tietoinen siitä, miten päätöksenteko vaikkapa päihdepalvelusäätiössä tapahtuu? Kuitenkin nämä palvelut on siirretty kokonaan pois kunnan omasta palvelutuotannosta. Mutta maksumiehen rooli meillä kyllä on. Käsitettä "hyvinvointipalvelu" olisi syytä tarkentaa, kun puhutaan, että hyvinvointipalveluja jakelevat myös rakentamisen ja matkailun ammattilaiset!
Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan yhdyskuntarakenne on jo nyt niin tiiviisti kiinni toisissaan, että maankäytön, asumisen, liikenteen ja palvelujen yhteensovittaminen olisi järkevää. Mikäli molempien kuntien asukkaat haluavat kuntaliitosta, voimme osaltamme olla sen hyväksymässä. Näin voisimme välttyä esim. Valkeamäen avaamiselta, mikä olisi todella kallista rakentamista.
Edellytämme kuitenkin kansanäänestyksen järjestämistä molemmissa kunnissa ja sen tuloksen noudattamista. Lähidemokratian – ja lähipalveluiden merkitystä ei saa unohtaa.
Hallituksen esittämä aikataulu on mielestämme liian tiukka. Niin jyväskyläläisten kuin maalaiskuntalaisten tulee tietää ennen päätöksentekoa riittävästi toistensa asioista, mihin kaikkeen tulevat liittoutuessaan sitoutuneeksi. Mitä merkitsevät Jyväskylässä tehdyt energiaratkaisut maalaiskuntalaisille jne.
Emme ole valmiita hyväksymään KH:n esitystä vaan SKP:llä on vaihtoehtoinen esitys:
1) Valtuusto esittää Jyväskylän maalaiskunnalle kuntaliitosselvityksen tekemistä
2) Valtuusto päättää, että puitelain mukainen toimeenpanosuunnitelma, joka sisältää selvityksen palveluverkon kattavuudesta sekä suunnitelman toimintojen järjestämisestä sekä henkilöstön voimavarojen riittävyydestä ja kehittämisestä (10§) tuodaan valtuuston päätettäväksi elokuussa 2007. Sitä ennen järjestetään toimialakohtaisia tilaisuuksia kuntalaisille, joista informoidaan julkisuudessa kyllin näyttävästi.
