Olin tänään Rintamaveteraanien järjestämässä vaalipaneelissa, mikä oli mielestäni paras vaalitilaisuus, mihin olen tähän mennessä osallistunut. Tupa oli täynnä aktiivista porukkaa ja keskustelu oli todella vilkasta. Moni tilaisuus on ollut kovin bliisu, kun panelistit ovat olleet niin epäuskottavan yksimielisiä kaikesta, eivät ole juuri tarttuneet toistensa sanomisiin eikä yleisö ole pannut ehdokkaita tiukoille kuten tänään. Parituntisen keskustelun ajan kaikki pysyivät takuulla hereillä ja jaksoivat odottaa iltapäiväkahvejaan.

Eläkeläiset ovat hyvin perillä asioista, heitä ei jujuteta. He seuraavat puheita ja tekoja ja ovat oikeutetusti suuttuneita siitä, että annettuja lupauksia ei ole pidetty. Joku tiivistikin tunnot; miten voi luottaa, että lupauksia nytkään pidetään. Ja sitä pohti myös jokunen ehdokaskin. Näinhän se on. Kun kerran on luottamus menetetty, sen takaisin voittaminen on todella vaikeaa. Vaikka ehdokas itse kuinka lupaisi ja ehkä itse on toiminutkin oikein, mutta kun "se Sinun puolueesi enemmistö äänesti niin ja niin".

Itse totesinkin, että jos haluatte, että mikään ei muutu vaan nykymeno jatkuu, niin äänestäkää vain näitä nykyisiä eduskuntapuolueita. Mutta SKP:tä äänestämällä antaa äänensä muutoksen puolesta. Sellaisen muutoksen, jossa yksityistämisen sijasta halutaan vahvistaa kunnallisia peruspalveluja. Laadukkaat ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat myös veteraanien etu. Vanhustenhuoltoon tarvitaan lisää henkilöstöä, jotta voidaan turvata inhimilliset olot myös vanhuudessa.

Mutta tarvitaan myös kevyempiä palveluja ja ennalta ehkäisevää toimintaa, jotta meillä olisi tällaisia virkeitä ikäihmisiä, joiden seurassa meikäläinenkin flunssastaan huolimatta virkistyi ja sai taas uutta potkua eteenpäin.