Kuntaliitosten oikeat syyt

Kaupungin ja maalaiskunnan liitosta perustellaan mm. imagotekijöillä. Uuden kunnan väitetään suuremman kokonsa ansiosta olevan yritysten näkökulmasta vetovoimaisempi niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Yritysten sijoittumiseen vaikuttavat kuitenkin kovin monet muut syyt kuten toimitusjohtaja Pertti Era kokemuksensa perusteella kertoo (Keskisuomalainen 15.1.2008). Alueelle tuloa pohtiva yritys katsoo koko seudun väestöpohjaa, ei ostovoima ole kiinni yksittäisen kunnan rajoista ja väkimäärästä. Kuka uskoo, että keskellä Jyväskylää sijaitsevan Kankaan tehtaan tulevaisuuteen vaikuttaa, syntyykö seudulla liitos vai ei? Imagoargumentointi on kovin huteralla pohjalla.

Kunnallisten lähipalveluiden säilyminen ja niiden kehittäminen on kuntalaisille tärkeä kysymys. Viime aikoina mediaa seuratessa on tullut mieleen, onko nyt tullut joulu. Kaikille luvataan kaikkea hyvää kuntaliitoksen nimissä. Ihan kuin ei oppilaille pitäisi järjestää lain mukaisia työskentelytiloja ilman liitostakin. Miten esim. kotihoidon kuntalisän jatkuminen on kuntaliitoskysymys? Tai miksei kaupunki voi luopua lasten ja nuorten liikuntapaikkamaksuista ilman liitostakin? Suorastaan naurettavaa on lupaus, että maalaiskuntalaiset saavat liitoksen myötä käyttää omat ns. valorahansa!   Reuna-alueiden ihmisiä rauhoitellaan mainitsemalla sopimuksessa nimeltä tietyt alueet ja koulut. On kuitenkin syytä havaita, että sopimus on voimassa vain kolme vuotta. Alkaako sen jälkeen Säynätsalon linja, jossa palveluja on leikattu vedoten kaupunginosien tasapuoliseen kohteluun?

Sopimuksen mukaan uudessa kunnassa aiotaan edistää kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Keinoina mainitaan ilman päätösvaltaa olevat asukasfoorumit ja kyläillat. Uuden kunnan uskotaan olevan kiinnostava ja johtavan väistämättä kansalaisten aktiivisuuteen. Väite on uskomaton, kun nykyisissäkään kunnissa ei haluta suoda kuntalaisille lain suomia osallistumismahdollisuuksia esim. kansanäänestyksen muodossa.

Kuka tarkastelee analyyttisesti kuntaliitoskysymystä, havaitsee, että sylttytehtaaksi paljastuu kovalla vauhdilla läpi ajettu kunta- ja palvelurakennehanke. Eduskunnan yksimielisesti hyväksymä kuntapuitelaki ja porvarihallituksen vielä pidemmälle menevä hallitusohjelma tukevat elinkeinoelämän vaatimusta siitä, että kuntasektorilla tulee vähentää palvelujen tuottamista itse ja hyödyntää laajemmin yksityisen sektorin ja palvelumarkkinoiden tarjontaa. Kuntaliitosten myötä syntyvät isommat yksiköt kiinnostavat yksityistä pääomaa ja näin julkiset palvelut tulevat yksityisen voiton tavoittelun kohteiksi. Tämä tulee kalliiksi niin kunnille kuin kuntalaisille vallankin, jos omasta palvelutuotannosta luovutaan kokonaan.

Oikeiston taholta on kuntaliitoskeskustelussa avoimesti todettu, että palvelujen tuottamiseen on saatava muita vaihtoehtoja. Sen sijaan demareiden ja vasemmistoliiton yksityistämistä vastustavat puheet joutuvat outoon valoon, kun ne kuitenkin ovat hyväksymässä rakenteita, jotka edesauttavat palveluiden yksityistämistä. Mistä muusta on kyse, kun esim. hallinnon ja palvelujen järjestämissopimuksessa todetaan, että "Yksityisiä päiväkotihankkeita kannustetaan perustamaan solmimalla molempia osapuolia tyydyttäviä ostopalvelusopimuksia"?

Riitta Tynjä
Kaupunginvaltuutettu (komm.)