Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat
Tarkastuslautakunnan arviontikertomuksessa suitsutetaan talouden tasapainottamiseksi tehtyjen toimien myönteistä vaikutusta talouden tunnuslukuihin. Talous on mennyt myönteiseen suuntaan, mutta mistä kaikesta se kertoo, ei liene ihan niin yksiviivaista. Väite, että palvelurakenteen uudistukset(!) eivät ole oleellisesti heikentäneet palveluiden laatua ja saatavuutta, ihmetyttää kovin. Miten moinen johtopäätös on voitu vetää? Onko mahdollisesti kuultu Keltinmäen äitejä ja isiä, jotka vievät lapsiaan neuvolaan yhteen suuntaan ja hammashoitolaan toiseen suuntaan. Tai Kortepohjasta Tapionkadun neuvolaan kulkevia vanhempia tai niitä vanhempia, jotka eivät saaneet kesällä syntyneelle lapselleen aikaa määräaikaistarkastukseen neuvolaan?
Palvelurakenteen uudistamistako sekin, kun vammaisten kuljetuspalveluja uudelleen järjesteltiin ja sen myötä rajattiin osa kokonaan em. palvelun ulkopuolelle? Sosiaaliasiamiehen kertomuksesta löytyy muitakin esimerkkejä kuinka kuntalaiset joutuvat valitusten ja kanteluiden kautta hakemaan laillisia oikeuksiaan. Tarkastuslautakunta oikein huomauttaa, että palvelut tulee järjestää lain mukaisesti. Säästötoimet eivät oikeuta lainvastaisuuksiin.
Toiminnallisista tavoitteista, niiden mittaamisesta ja toteutumisesta puutun muutamaan asiaan sosiaali- ja terveystoimen alueelta.
1) Yksi tavoite on, että kiireellisessä asiassa sosiaalityön asiakas saa yhteyden työntekijään viidessä päivässä. Tämän tavoitteen kerrotaan toteutuneen.
Olen itse sosiaalityöntekijänä kaupungilla, enkä edes tiedä, miten tätä on mitattu. Keneltä on kysytty? Onko tieto hihasta vedetty kuten – ikävä kyllä - niin moni muukin tieto. Ja näinhän ei ihan oikeasti saa olla.
Toisaalta; mitä tämä tavoite haluaa kertoa? Mihin sillä pyritään? Jos asiakas pääsee tunnin puhelinaikana läpi, hän saattaa saada työntekijään yhteyden jopa samana päivänä. Onko asiat silloin hyvin? Väitän, että ei ole, kun työntekijä pystyy antamaan käyntiajan vasta neljän viikon päähän, jolloin asiaan ehkä löytyy joku ratkaisu. Kiireellisessä asiassa pitäisi päästä työntekijän luo heti, eikä vasta viikkojen kuluttua. Sosiaalityön asiakkaita tässä kaupungissa on lastensuojelussa, vammaispalvelussa, kuntouttavassa sosiaalityössä, perheneuvolassa, päihdepalveluissa ja monessa muussa. Tarkoitetaanko tässä kaikkia sosiaalityön asiakkaita? Onko tavoitteen saavuttamista mitattu kaikissa yksiköissä?
2) Toinen tavoite on, että kirjallinen toimeentulotukihakemus käsitellään viikon kuluessa siitä, kun hakemus liitteineen on saapunut sosiaaliasemalle. Tämä tavoite ei toteudu, mutta mitä johtopäätöksiä siitä seuraa esim. henkilöstön osalta jatkossa? Keskimääräisen käsittelyajan sanotaan olevan kaksi viikkoa, mutta sekin on yhtä hihasta vedetty luku kuin tuossa aiemmin kertomani. Sosiaaliasiamies ehdottaa tietojärjestelmään osiota, josta luotettavasti voisi jonon pituutta seurata. Samaa olen itsekin ehdottanut. Sitä paitsi keskiarvo ei auta ihmistä, joka odottaa päätöstään viikkotolkulla. Työntekijätkin sairastuvat ja sijaisia ei saa ottaa, ei myöskään lomien ajaksi. Työssä olevien on täysin mahdotonta ehtiä omien töidensä ohella tehdä myös poissaolevien työt. Mutta on myös väärin, että toimeentulo-ongelmien kanssa kamppaileva ihminen joutuu odottamaan toimeentulotukipäätöstä viikkokausia. Ja pahimmassa tapauksessa hänelle ei myönnetä tukea edes takautuen, koska hän on hengissä ja koska hän on selviytyäkseen joutunut lainaamaan rahaa, joka otetaankin hänelle tuloksi! Tällä tavalla toimeentulotukea saavien kotitalouksien määrät saadaan vähenemään. Tieto toimeentulotukea saavien määrän vähenemisestä ei riitä vaan olisi hyvä kysyä myös toimeentulotukea hakevien talouksien määrää ja heidän selviytymistään.
STM:n tänä keväänä antamissa ohjeissa todetaan, että asiakkaan tulee saada viikossa aika sosiaalityöntekijälle toimeentulotukiasiassa. Jotta tämä tavoite kyetään saavuttamaan, tulee asia huomioida henkilöstöresursseissa viimeistään ensi vuodelle. Yhtä lailla kuin hoitotakuun toteutumisesta, olisi kysyttävä tämän takuun toimivuudesta ja keinoista siihen pääsemiseksi.
3) Avoterveydenhuollossa ei ole kyetty tarjoamaan palveluja kaikilta osin hoitotakuun edellyttämässä ajassa ja lautakunta kysyykin työvoimaresurssijärjestelyjen perään. Se, että psykiatrisen hoidon tarpeen arvioon päästään kolmen viikon kuluessa on hyvä asia, mutta se, että asianmukaisen hoidon aloittamiseen on mahdollista päästä vasta kuuden kuukauden kuluttua hoidon tarpeen arvioinnista, on kyllä epäinhimillinen tavoite.
Henkilöstöstrategiassa tarkastuslautakunta on tehnyt kiinnostavan havainnon, miten tulospalkkaus kohdentuu pääosin tekniselle sektorille ja liikelaitoksiin. Tiedämme liikelaitosten henkilöstön olevan käytännössä paremmassa asemassa verrattuna meihin muihin esim. erilaisissa virkistykseen liittyvissä asioissa. Liikelaitokset myyvät palveluja ja tekevät tulosta, mutta esim. me sosiaali- ja terveyspalveluissa kulutamme budjettirahoja. Jotta voisimme itse saada tulospalkkion, meidän tulisi säästää se summa asiakkaille myönnettävistä rahoista. Aikamoinen yhtälö!
Tilinpäätöskirjasta näkee koko kirjon, miten Jyväskylän asiat on levitetty hallintokuntien palvelujen lisäksi osakeyhtiöihin, osakkuusyhtiöihin, kuntayhtymiin ja säätiöihin. Näistä useimmat merkitsevät sitä, että ne eivät ole laajan kunnallisen demokraattisen päätöksenteon piirissä. Ne ovat yhtiösalaisuuksia, vaikka siellä yhteiskunnan rahaa käytetäänkin.
Mutta jäin ihmettelemään, miksi esim. säätiöiden kohdalla ei mainita Päihdepalvelusäätiötä, Tekevä-säätiötä ym., joiden määrä sosiaalipuolella tuntuu kasvavan kaiken aikaa ja joihin tietyt palvelut on siirretty omasta toiminnasta. Jotta saisimme koko kuvan siitä, mihin yhteistä rahaa käytetään, olisi mielestäni jatkossa oltava lueteltuna kaikki voimassa olevat ostopalvelusopimukset ja niiden euromääräiset arvot. Meillä päättäjillä pitää olla tieto ja käsitys siitä, minkä verran verovaroja ohjataan yksityisille palveluntuottajille.
